Metsätalouden ympäristövaikutukset tiukempaan tarkasteluun

PUHEENVUORO

Mika Nieminen

Janne Tolonen

Uusimman tutkimustiedon mukaan on selvää, että metsätalouden vesistökuormitusarviot on aliarvioitu. Metsätalouden kuormitusta arvioidaan niin kutsutun Metsätalouden seurantaverkon perusteella.

Vuosina 2015–2016 tehtyjen mittausten mukaan metsätalouden kuormitus vesistöihin voi olla jopa 25 000 tonnia typpeä ja 1 100 tonnia fosforia eli noin kymmenkertaista aiempiin arvioihin nähden. Uudet arviot ovat jo hyvin lähellä maatalouden kuormitusta.

Luotettaviin kuormitusarvoihin tarvitaan vuosien seuranta-aineistot, mutta jo nykyisen tiedon valossa on selvää, että metsätaloudessa tarvitaan uusia menetelmiä vesistöjen hyvän tilan saavuttamiseksi. Metsätalouden vesistökuormitusarviot päivitetään vuoden 2019 aikana niinkutsutun SuoVesi-ryhmän toimesta.

Aiemmin ei ole osattu ottaa huomioon metsäojitusten pitkäaikaista vaikutusta. Uusien tutkimusten mukaan ojitusten aiheuttama kuormitus ei suinkaan lopu 20–30 vuodessa, vaan voi jopa kasvaa vuosikymmenien ajan ojitusten toteutuksesta. Jopa yli 90 prosenttia kaikesta metsätalouden aiheuttamasta vesistökuormituksesta voi johtua ojituksista. On myös viitteitä siitä, että ilmaston lämmetessä kuormitukset ojitetuilta soilta kasvavat entisestään.

Metsiin perustuvan biotalouden ja metsäteollisuuden investointien myötä metsien hakkuut kasvavat ja aiheuttavat lisääntyvää kuormitusta vesistöihin sekä heikentävät metsäluonnon monimuotoisuutta.

Juuri julkaistut Suomen luontotyyppien ja lajien uhanlaisuusarvioinnit kertovat Suomen luonnon hälyttävästä tilasta. Sekä luontotyyppien että lajien tila on heikentynyt edellisiin uhanalaisuusarvioihin verrattuna.

Metsätalous on yksi merkittävimmistä syistä sekä luontotyyppien että lajien uhanalaisuuteen. Hakkuilla ja metsäojituksilla on heikennetty erityisesti vanhojen metsien lajiston sekä suo- ja pienvesilajiston monimuotoisuutta.

Maatalous on Varsinais-Suomessa kiistatta suurin vesistökuormittaja, mutta metsätalouden osuutta ei voi sivuuttaa. Esimerkiksi Saaristomeren valuma-alueella on metsiä noin 400 000 hehtaaria ja suurimpien jokien valuma-alueiden pinta-alasta noin 50–70 prosenttia on metsäalueita.

Metsien valumavesillä on huomattava paikallinen merkitys. Metsäojitusten ja hakkuiden vesistövaikutukset kohdistuvat etenkin pienvesiin kuten puroihin, noroihin ja pieniin jokiin, jotka ovat erityisen tärkeitä vesi- ja metsäluonnon monimuotoisuudelle ja pilaantuvat herkästi kuormituksen kasvaessa.

Lisääntyvien hakkuiden ja metsänhoitotoimenpiteiden aiheuttaman vesistökuormituksen ja ekologisten haittojen vähentämiseksi vesiensuojelua tulee tehostaa ja huomioida luonnon monimuotoisuus myös talousmetsissä.

Kangasmaiden metsien hakkuissa vesiensuojelua voidaan tehostaa erityisesti jättämällä vesistöjen varsille riittävät suojavyöhykkeet ja keventämällä maanmuokkausta. Ojitusten haittoja voidaan vähentää kaivamalla matalampia ojia, jättämällä ojakatkoksia ja perustamalla padottavia rakenteita.

Ojitettujen turvemaiden metsät käsittävät neljänneksen metsäpinta-alastamme ja niiden avohakkuut lisääntyvät jyrkästi lähitulevaisuudessa. Merkittävä ongelma on, että näiden hakkuiden kuormitusten torjuntaan ei ole olemassa tehokkaita ratkaisuja.

Yksi mahdollinen ratkaisu on siirtyminen metsän jatkuvaan kasvatukseen. Jatkuvan kasvatuksen menetelmin metsien ojitustarvetta voidaan vähentää, mikä yhdessä metsän luontaisen uudistumisen kanssa myös alentaa metsänhoidon kustannuksia. Jatkuvapeitteinen, rakenteeltaan ja lajistoltaan monipuolinen metsä haihduttaa vettä, tarjoaa tärkeitä elinympäristöjä metsälajeille ja sopeutuu paremmin myös ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Arvokkaimmat luontotyypit, kuten runsaasti lahopuuta sisältävät metsät ja vesistöjen rantametsät tulisi mahdollisuuksien mukaan rajata metsätalouskäytön ulkopuolelle. Myös vesistöjen varsille jätettävien suojavyöhykkeiden laatua tulisi parantaa ja leveyksiä tarkentaa.

Vesistöjen rantametsät soveltuvat hyvin Etelä-Suomen metsien suojeluohjelma METSO:n suojelualueiksi. METSO-ohjelmaan osallistuminen on metsänomistajille vapaaehtoista ja suojelusta saa valtiolta korvauksen. Vesistöjen ja pienvesien rantametsien suojelu on hyvin tehokasta vesiensuojelua.

Myös uusia ratkaisuja tulee etsiä aktiivisesti: esimerkiksi eroosioherkkien savimaiden jokien ja purojen rantojen metsitystä tulisi tarkastella vesiensuojelukeinona. Vesiensuojelun tehostamiseksi yhteistyötä kaikkien vesistöjä kuormittavien tahojen kesken tulee parantaa. Vesistöt eivät tunne sektorirajoja tai maankäyttöluokituksia.

Mika Nieminen on johtava tutkija Luonnonvarakeskuksessa ja Janne Tolonen vesiasiantuntija Valoniassa.