Kakskerranjärvi voi paremmin kuin pitkiin aikoihin

Turun Kakskerranjärvi on viime vuosina voinut hyvin. Sinileväkukinnnat ovat loistaneet poissaolollaan, pintaveden fosforipitoisuudet ovat laskeneet, näkösyvyys on parantunut ja järven ekologinen tila on hyvä. Miten tähän on tultu? Järveä ei ole käsitelty kemikaaleilla ja ilmastuksesta luopuminen oli pelkästään hyväksi. Ratkaisevaa on ollut ulkoisen fosforikuormituksen vähentyminen jopa 50 prosenttia. Tällaista muutosta ei missään muussa suomalaisessa järvessä ole nähty!

Jari Laurikko
Suurimpana syynä havaittuihin positiivisiin muutoksiin Kakskerranjärven tilassa on ollut ulkoisen kuormituksen vähentyminen, toteavat kirjoittajat.
Suurimpana syynä havaittuihin positiivisiin muutoksiin Kakskerranjärven tilassa on ollut ulkoisen kuormituksen vähentyminen, toteavat kirjoittajat.

ALIO

Harri Helminen

Olli-Pekka Mäki

Kakskerranjärvi on kapea, pitkänomainen järvi Turussa Kakskerran saaren keskellä. Järvi on matala, keskisyvyys kuusi metriä ja pinta-alaltaan pieni, 160 hehtaaria. Järven teoreettinen viipymä on noin neljä vuotta eli suomalaisten järvien keskiarvoa selvästi pidempi. Järvi koostuu kahdesta altaasta, itäisestä ja läntisestä, joita yhdistää kapea salmi Brinkhallin kohdalla. Kakskerranjärven vesi kerrostuu avovesiaikaan voimakkaasti ja syvänteet ovat pienialaisia.

Kakskerranjärvi oli 1900-luvun alussa karu järvi, mutta rehevöityminen alkoi 1940-luvulla fosfaattipitoisten lannoitteiden käyttöönoton myötä. Järven tilaa on tutkittu 1960-luvulta alkaen. Ensimmäiset sinileväesiintymät havaittiin 1980-luvulla ja ensimmäinen varsinainen massakukinta tapahtui keskikesällä 1990. Rehevöitymisen haittojen lieventämiseksi järveä alettiin hoitaa vuonna 1987 ilmastamalla.

Järvellä tehtiin 1990-luvulla myös hoitokalastuksia useana vuotena. Koekalastukset ovat osoittaneet, että järven kalakanta on nykyisin terve, eikä hoitokalastuksiin ole enää tarvetta. Samanaikaisesti järven kokonaiskuormitusta on pyritty pienentämään myös ulkoista kuormitusta vähentämällä.

Vuodesta 2007 lähtien valuma-alueen pelloilta tulevaa kuormitusta on saaren maatiloilla vähennetty muun muassa viherkesannoimalla ja siirtymällä suorakylvöön, myös muut viljelykäytännöt ovat muuttuneet ja lannoitteiden käyttö on pienentynyt.

Valuma-alueella on noin 200 hehtaaria peltoa, josta noin 120 on nykyisin viherkesannolla. Lisäksi järveen laskevan Kalliolanojan ravinteita on poistettu saostamalla ojavettä kemiallisesti. Vuodesta 2002 lähtien vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksen suunnittelusta ja organisoinnista on vastannut Kakskerranjärven neuvottelukunta.

Kakskerranjärven syvänteiden ilmastushoito aloitettiin, koska mittausten mukaan kesäisin niistä loppui happi ja pohjasta liukeni paljon fosfaattifosforia. Kakskerranjärven sedimentin fosforinpidätyskyky on hyvä, mutta vain jos happea on saatavilla riittävästi.

Hapellisissa olosuhteissa fosfori sitoutuu erityisesti rautayhdisteisiin. Ilmastuslaitteilla saatiinkin pienialaisen Myllykylän syvänteen happipitoisuutta paranemaan alkuun vuosina 1994–2000. Tämän hapetushoidon aikana myös syvänteen fosforipitoisuudet alusvedessä laskivat.

Vuosina 1997–2002 tuottavan kerroksen fosforipitoisuudet nousivat 30 mikrogrammasta litrassa 50 mikrogrammaan litrassa. Syynä oli järveen asennetut kuplailmastimet, jotka sekoittivat veden ja ravinteikas alusvesi pääsi pintaveteen aiheuttaen sinileväkukintojen runsastumisen.

Ilmastinlaitteet uusittiin 2000-luvun puolivälissä ja samalla vaihdettiin laitteiden toimintaperiaatetta. Uusien laitteiden teho ei kuitenkaan riittänyt järven happitilanteen merkittävään parantumiseen ja ilmastus järvellä lopetettiin kokonaan kesällä 2012.

Kakskerranjärven pienialainen syvänne on sen jälkeen kesäisin ollut hapeton ja fosforipitoisuudet korkeat. Mutta tämä ei ole enää ollut ongelma, koska kerrosteisuus säilyy ja tuottavan kerroksen fosforipitoisuudet pysyvät sopivina. Syvänteen ravinteet eivät siis tule pintaan.

Vuodesta 2005 vuoteen 2017 pitoisuudet ovat pintakerroksessa laskeneet tasosta 30 mikrogrammaa litrassa tasolle 20 mikrogramma litrassa. Näkösyvyys on parantunut vuosituhannen vaihteen 1,2 metristä 2,5 metriin.

Tänä vuonna myös Myllykylän syvänteessä veden fosforipitoisuudet ovat olleet aiempia kesiä matalampia, mikä on ensimmäinen merkki syvänteen toipumisesta. Suurimpana syynä havaittuihin positiivisiin muutoksiin järven tilassa on ollut ulkoisen kuormituksen vähentyminen.

On arvioitu, että Kakskerranjärveen tuleva fosforikuormitus olisi vähentynyt jopa 50 prosenttia viimeisen 10 vuoden aikana. Näin suureen vähennykseen perinteisillä menetelmillä ei maataloudesta peräisin olevaa kuormitusta ole vähennetty toistaiseksi missään Suomessa. Viime aikoina paljon esillä olleen peltojen kipsikäsittelyn on arvioitu parhaimmillaan vähentävän fosforikuormitusta saman verran.

Kakskerranjärven toipuminen on kestänyt yli kymmenen vuotta. Siinä ajassa sen vesi on ehtinyt vaihtua 2-3 kertaa. Tämän kokemuksen perusteella voidaan arvioida, kauanko Itämeren toipuminen ulkoisen kuormituksen vähentymisen jälkeen kestäisi.

Jos koko Itämeren valuma-alueen ulkoinen fosforikuormitus pystyttäisiin puolittamaan vaikkapa peltojen kipsikäsittelyllä, toipuminen alkaisi näkyä sisäisen kuormituksen vähentymisenä 60–70 vuoden kuluttua. Viive Itämeren tapauksessa olisi näin pitkä, sillä sen teoreettiseksi viipymäksi eli veden vaihtumisajaksi on arvioitu jopa 25 vuotta.

Itämeren syvänteiden ilmastusta on esitetty yhtenä vaihtoehtona rehevöitymisongelman korjaamiseksi. Kakskerranjärven esimerkki ei rohkaise tällaiseen ratkaisuun. Kun syvänteiden vettä alettaisiin sekoittamaan, olisi seurauksena alusveden ravinteiden mobilisoituminen tuottavaan kerrokseen. Seurauksena olisivat todennäköisesti ennennäkemättömät sinileväkukinnat koko Itämerellä. Onneksi tällainen toiminta ei ole teknisesti eikä taloudellisesti mahdollista.

Harri Helminen on erikoisasiantuntija Varsinais-Suomen ELY-keskuksessa ja Olli-Pekka Mäki on Turun ympäristönsuojelupäällikkö.