Turkulaisella tärkeä rooli virolaisten vapaustaistelussa

TS/Jonny Holmén<br />Juhan Talven (1951-2003) salanimellä Sirje Sinilind kirjoittama Viro ja Venäjä -kirja ilmestyi 1984 Suomessa. - Viron vapaan yhteiskunnan ja demokratian esitaistelijana ensin musertavan vaikeissa oloissa ja sitten monimutkaisessa murrosvaiheessa Juhan Talve oli arvaamattoman tärkeä vaikuttaja, josta turkulaiset saavat olla ylpeitä, Harri Raitis kirjoittaa.
TS/Jonny Holmén
Juhan Talven (1951-2003) salanimellä Sirje Sinilind kirjoittama Viro ja Venäjä -kirja ilmestyi 1984 Suomessa. - Viron vapaan yhteiskunnan ja demokratian esitaistelijana ensin musertavan vaikeissa oloissa ja sitten monimutkaisessa murrosvaiheessa Juhan Talve oli arvaamattoman tärkeä vaikuttaja, josta turkulaiset saavat olla ylpeitä, Harri Raitis kirjoittaa.

Turkulainen lakimies Juhan Kristjan Talve (1951-2003) oli merkittävä vaikuttaja tapahtumissa, jotka johtivat Viron tasavallan palauttamiseen vuonna 1991. Tukholmassa syntynyt pakolaisen poika sanoi "koko tietoisen ikänsä" kamppailleensa isänsä kotimaan vapauden puolesta.

Talven salanimellä Sirje Sinilind kirjoittama kirja Viro ja Venäjä , joka ilmestyi 1984 Suomessa, järkytti suomalaisia poliitikkoja ja myös Neuvostoliiton turvallisuuspalvelua, joka antoi Viron tiedeakatemian työryhmälle tehtäväksi selvittää Sinilinnun henkilöllisyyden.

Kirjalle piti myös antaa tehokas vastaisku. Sellaista ei koskaan tullut, sillä Talve oli kirjannut kansien väliin vain sen mitä Neuvostoliiton kommunistinen puolue oli virolaisille miehityksen aikana tehnyt. Kirjassa selvitettiin tosiasioiden avulla taustat kulttuurin tuhoamiselle, joka oli meneillään.

Raadio Vaba Euroopa

Virossa ilmestyi hiljattain kokoelma Talven kirjoituksia ja radiokatsauksia vuosilta 1983-1997. Katsaukset on lähetetty Münchenissä toimineen Radio Free Europen kautta. Sen vironkielisen toimituksen (Raadio Vaba Euroopa) päällikkö oli nykyinen Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves , joka kirjan esipuheessa kertoo Talven olleen hänen läheisimpiä ystäviään ja aatetovereitaan. Vuosina 1988-1991 Ilves kertoo keskustelleensa Talven kanssa joka päivä sekä ilmoittaa Talven olleen koko toimituksen arvostetuimman analyytikon.

Ilves luonnehtii Talven demokraatiksi ja älyköksi, joka pysyi terävän ajattelun ja vapauden linjalla. Tämän takia hänen panoksensa Viron tasavallan perustuslain valmistelussa oli mitä tärkein. Vaikka asui Turussa, piti Talve elämänsä suurimpana velvollisuutena osallistua perustuslakia laativan kokouksen työhön.

Tämän työn ajalta vuosilta 1991-1992 on nyt julkaistussa kirjassa varsin kiinnostavia, mutta Suomessa tuiki tuntemattomia asioita. Kerrotaan muun muassa, että vaikka itsenäisyyden palauttamisesta oli suuri yksimielisyys, ei suinkaan ollut selvää se, mikä tulisi olemaan valtiomuoto.

Vielä toukokuussa 1991 vallitsi erimielisyys parlamentaarisen demokratian ajajien ja itsenäisyysliikkeen johtoon nousseen Kansanrintaman välillä. Kansanrintama boikotoi vaaleilla valitun Viron kongressin työtä. Talve piti tätä moraalittomana, koska Kansanrintama osallistui kongressin vaaliin ja siis sitoutui myös vaalin tulokseen. Kun tuloksena ei sitten ollutkaan voitto, jättäytyivät Kansanrintaman edustajat yhteistyöstä.

Viron kongressi

Juhan Talve oli yksi 35 ulkovirolaisesta, jotka valittiin Viron kongressiin 1990 järjestetyillä vaaleilla. Kongressissa oli 499 jäsentä. Äänioikeutettuja olivat Viron tasavallan kansalaiset eli ne, jotka olivat olleet sitä ennen vuotta 1940 sekä heidän jälkeläisensä. Rekisteröinti oli tehty historiallisten kihlakuntien perusteella ja äänioikeuttaan käytti noin 600 000 ihmistä.

Sitoutumattomat ryhmät saivat yhteensä 109, Kansanrintama 107, Muinaismuistoyhdistys 104, Kansallinen riippumattomuuspuolue 70 ja kommunistit 39 edustajaa. Loput paikat jakautuivat 26 pienen ryhmän kesken.

Kongressin työ jatkui kymmenen kuukauden ajan, jonka jälkeen Kansanrintama irrottautui siitä. Saatiin kuitenkin asetettua Viron komitea, joka ryhtyi itsenäisyyden palauttamisessa käytännön toimiin. Maaliskuussa 1990 valittiin Neuvostoliiton lakien mukaan uusi 105-jäseninen Viron korkein neuvosto. Tähän vaaliin asettivat ensimmäistä kertaa vuoden 1940 jälkeen ehdokkaita muutkin kuin Viron kommunistinen puolue.

Valituista enemmistö oli kuitenkin edelleen kommunisteja tai juuri puolueesta eronneita. Kaksikymmentä korkeimman neuvoston jäsenistä kuului myös vastavalittuun Viron komiteaan. Hallitus, jonka pääministeriksi tuli Kansanrintaman johtaja Edgar Savisaar , ryhtyi ripeästi toteuttamaan Neuvostoliitosta eroamiseen tähtääviä uudistuksia. Hallituksen oli pakko ottaa Viron kongressi huomioon, koska sillä oli kansan tuki.

Suoria sanoja

Itsenäisyyspäivänä 24.2.1990 järjestettiin Estonia-teatterissa kansalaisjuhla, jossa Juhan Talven piti puhua. Hänelle ei kuitenkaan myönnetty viisumia ja niin puhe luettiin yleisölle. Puhe alkoi: "Viron kansan kohtaloa kuvaa ehkä parhaiten se tosiasia, että 72 vuotta itsenäisyyden julistamisen jälkeen olemme taas itsenäisyyden kynnyksellä. Ilman pienintäkään epäilystä voimme sanoa, että kommunismi ja Neuvosto-Venäjän imperialismi on työntänyt meitä ajassa taaksepäin, kuinka paljon - sitä on vaikeampi sanoa."

Ottaen huomioon, että Viro oli edelleen osa Neuvostoliittoa, on puhe jatkossakin varsin rohkea: "Kuinkahan paljon on yleensäkään olemassa vapaaehtoisesti, kansan tahdon perusteella (Neuvostoliittoon) liittyneitä tasavaltoja? Käytännössä ei yhden yhtäkään, sillä koko Neuvostoliitto on alusta alkaen perustettu väkivalloin ja kansojen tahto murskaten bolshevistisen diktatuurin ja terrorin voimin. Meidän tulee tiedostaa se, ettei kyse ole lainkaan liitosta sanan varsinaisessa merkityksessä."

Kuvattuaan sitten muutamin lausein Neuvostoliiton keskusjohtoisuutta, joka lähti siitä, että Moskovassa tiedetään kaikkien tasavaltojen paras, Talve sanoi suoraan: "Meidän tavoitteemme voi olla ainoastaan täydellinen valtiollinen itsenäisyys."

Puheen lopussa hän hahmotteli Itämeren alueen turvallisuuspoliittista tulevaisuutta. Ensin sai Kremlin johdon ulkopolitiikka tunnustusta siitä, että sodanuhka Euroopassa oli vähentynyt. Nyt oli tarpeen tähdätä siihen, että Pohjolan ja Baltian kansat voisivat tuntea olonsa turvallisiksi riippumatta kansojen koosta tai asuinpaikasta. Tämä turvallisuuden tunne piti saavuttaa uhkien poistamisella eikä varustautumisella.

Tulevalta itsenäiseltä Virolta Talve edellytti sellaista yhteistä tahtoa, ettei maan aluetta saisi käyttää ketään vastaan. "Me tahdomme, että Viro on puolueeton ja toivomme..., että kaikki maailman valtiot rakentaisivat oman turvallisuutensa puolustuksellisen eikä sotaisten offensiivien doktriinin varaan. Vaikka ei olekaan suurta toivoa siitä, että sodat maailmasta kokonaan loppuisivat, on kuitenkin toivo, että kasvava taloudellinen integraatio tekee sodat Euroopassa yhä epätodennäköisemmiksi."

Rohkaisun ja tuomion sanoja

Korkeimman neuvoston vaalien alla maaliskuussa 1990 lähetetyssä katsauksessa Talve muistutti valitsijoille, että oli kysymys siitä kuinka helposti valittava korkein vallankäyttäjä kykenisi siirtämään Viron lailliselle pohjalle. Kommunistinen puolue oli tehnyt kaiken mahdollisen sen estämiseksi, ettei kansan todellinen tahto tulisi esille.

"Älkäämme unohtako, kuka tahtoo miehitysjoukkojen ja muukalaisten avulla edelleen hallita Viroa - vaalilaissa näette taas Viron kommunistisen puolueen aikaansaannoksen. Tämä puolue - rikollinen kopla olisi kyllä oikeampi nimitys - ei tahdo suin surminkaan luopua siitä vallasta, mitä on käyttänyt väärin Viron kansaa vastaan puolen vuosisadan ajan. Viron kommunistisen puolueen historia on... petturuuden historiaa. Tätä pettämistä he eivät lopeta ennen kuin olemme päässeet heistä irti."

Vaalien jälkeen lähetetyssä katsauksessa Talve käsitteli Viron kommunistisen puolueen edustajien käyntiä Moskovassa. Hän huomautti, että Vaino Väljas , Indrek Toome , Arnold Rüütel ja kumppanit edustivat Moskovassa Viron kommunistisen puolueen keskuskomiteaa eikä kyseessä siis ollut lainkaan itsenäisyysvaltuuskunta kuten lehdistössä kirjoitettiin. Kovin kummallinen on sellainen tilanne, että yhdet ja samat miehet ovat välillä puoluejohtajia, välillä presidenttejä ja pääministereitä ja sitten taas itsenäisyydestä neuvottelijoita. Syntyy sellainen soppa, että on vaikea tietää kuka ja millaisin valtuuksin kulloinkin puhuu.

Viron venäläisten asema tulevaisuudessa riippui Talven mukaan siitä miten he suhtautuisivat kommunismiin. Jos he pitäisivät siitä kiinni, kun kommunistinen diktatuuri oli kaadettu, heistä tulisi nelikulmaisia pyöriä Viron yhteiskunnan rattaiden joukkoon. Talve ennusti, että osa muukalaisista tulee tällaisiksi rattaiksi jäämään. Näin on käynyt. Sen todisti pronssisoturikiista 2007.

Vapaustaistelijasta vahtikoiraksi

Juhan Talve jatkoi radiokatsauksiaan tasavallan itsenäisyyden palauttamisen jälkeen monia vuosia. Hän valitsi demokratian ja yhteiskuntamoraalin vartijan roolin. Suorat sanat suuntautuivat niin äänioikeuden käyttämättä jättämiseen kuin korruptioon, josta puhuessaan hän toi esiin sen kuinka helposti taakse jääneeseen yhteiskuntajärjestykseen kuuluneet ajattelutavat johtavat vapaassa yhteiskunnassa korruptioon.

Lakimiehenä Talve tarkasteli mielellään rikollisuutta, valtio-oikeutta ja kansainvälisen oikeuden kysymyksiä. Kaikessa hän korosti yksittäisen kansalaisen velvollisuutta pitää huolta siitä, että demokratian periaatteita ei vaaranneta.

Vapaan yhteiskunnan ja demokratian esitaistelijana ensin musertavan vaikeissa oloissa ja sitten monimutkaisessa murrosvaiheessa Juhan Talve oli arvaamattoman tärkeä vaikuttaja, josta turkulaiset saavat olla ylpeitä.

Nyt julkaistu kirja esittelee hänen julkisen toimintansa. Sivummalle jää pakostakin kaikki se, mitä hän teki salassa. Ehkä merkittävin yksittäinen teko oli vuoden 1978 lopulla annetun salaisen venäläistämisohjelman paljastaminen, joka sai monet näkemään, että Viron kansan häviäminen olisi edessä, jos ei ryhdytä vastarintaan.

Kirjoittaja on turkulainen kirjailija ja Suomen Viro-yhdistysten liiton puheenjohtaja.

HARRI RAITIS

TS/
TS/