Nykyaikaistuva Kiina valmistautuu 17. puoluekokoukseen

LK/REUTERS<br />Yli 2 000 poliisin paraati tervehti Changchunissa Pohjois-Kiinassa 15. lokakuuta Pekingissä alkavaa Kiinan kommunistisen puolueen 17. puoluekokousta. Pasi Rutasen mukaan Kiina on joutunut maailmalla suurennuslasin alle puoluekokouksen aattona.
LK/REUTERS
Yli 2 000 poliisin paraati tervehti Changchunissa Pohjois-Kiinassa 15. lokakuuta Pekingissä alkavaa Kiinan kommunistisen puolueen 17. puoluekokousta. Pasi Rutasen mukaan Kiina on joutunut maailmalla suurennuslasin alle puoluekokouksen aattona.

Joka viides vuosi pidettävä Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokous alkaa 15. lokakuuta. Vuonna 1997 pidetty 15. puoluekokous oli ehkä viimeinen mittava punalipun heilutus. Kiinalla alkoi olla jo käytössä markkinamekanismit globaalitaloudessa pärjäämiseksi.

Tätä 17. puoluekokousta selostavat pakolliset johdatukset diplomaateille antoi puolueen kansainvälisen osaston johtaja, varaministeri Ma Wenpu . Hieman suomeakin puhuva innokas saunamies Ma pystyi mahtavana laulumiehenä kajauttamaan löylyjen jälkeen ilmoille myös kaikki tunnetut suomalaiset kansanlaulut.

Juuri OECD:stä Pekingiin muuttaneena lähettiläänä Man talousterminologia kuulosti yllättävän "länsimaiselta". Eteneminen kohti uudistuksia tapahtui kuitenkin kiinalaisen aikakäsityksen raameissa ja sortuneen Neuvostoliiton opetuksissa. Kuten eräs korkea-arvoinen kiinalainen kerran totesi illalliskeskustelussamme: "Venäjällä kokeiltiin shokkiterapiaa. Tuloksena oli shokki, mutta ei terapiaa."

Vuonna 2002 pidettyyn 16. puoluekokoukseen mennessä Kiina oli luotsattu huikealle kasvu-uralle, ja poliittisessa johdossa tapahtui sukupolvenvaihdos. Uudet johtajat joutuivat paneutumaan rajun kasvun synnyttämiin ympäristötuhoihin ja sosiaalisiin ongelmiin sekä valvomaan entistä tarkemmin talouden mahdollista ylikuumenemista.

Nyt alkavan 17. puoluekokouksen teelehtien lukemisessa lähtökohtana on pidetty presidentin ja puolueen pääsihteerin Hu Jintaon puhetta viime kesäkuussa. Hu vakuutti taloudellisten ja poliittisten uudistusten jatkuvan. Viime keväänä pitämässään puheessa Hu antoi ymmärtää, että nykyaikaistaminen vaatii myös demokratiaa.

Demokratiakeskustelu

Monille viittauksille demokratiaan ja tästä käydylle vilkkaalle keskustelulle Kiinan älymystön keskuudessa ei ole osattu antaa sille kuuluvaa merkitystä. Tätä mieltä on myös amerikkalainen Kiina-tutkija, professori David Shambaugh . Jopa liberalismin ja demokratian brittiversion äänitorvi Economist -viikkolehti myönsi äskettäin, että Kiinassa on ollut käynnissä epätavallisen avoin keskustelu poliittisesta reformista. Eräänä esimerkkinä on puolueen johtavan teoreettisen julkaisun artikkeli otsikolla "Demokratia on hyvä asia".

Läntisiä tarkkailijoita on hämmästyttänyt myös vapaamielisessä Yanhuang Chunqiu -lehdessä julkaistu professori Xie Taon artikkeli, jossa ehdotetaan Ruotsin sosialidemokraattisen puolueen ottamista malliksi Kiinan kommunistiselle puolueelle ja luopumista "utopistisesta" kommunismi-ihanteesta. Tosiasiassa kiinalaiset alkoivat jo 1990-luvun lopulla paneutua eurooppalaisiin sosiaalidemokraattisiin puoluemalleihin entisten Itä-Euroopan kommunistimaiden siirtymäkauden opetusten lisäksi. Suomesta myös kokoomuksen johto oli tuolloin Kiinan kommunistipuolueen tervetullut vieras.

Poliittinen reformi Kiinassa etenee kuitenkin muiden reformien tapaan: joki ylitetään pohjan kiviä huolella tunnustellen. Muutosten hiljaiset signaalit ovat silti tunnistettavissa. Hallituksessa on ollut jo kaksi ministeriä, jotka eivät ole kommunistisen puolueen jäseniä: Ranskassa lääketiedettä opiskellut terveysministeri ja Siemensin insinöörinä työskennellyt tiede- ja teknologiaministeri.

Nyt alkavan puoluekokouksen pohjustuksessa käytetty kömpelö ja vanhakantainen kapulakieli ei ole omiaan synnyttämään mielikuvaa poliittisesta uudistumisesta. Puolueen perustuslain täydentäminen uudella "strategisella ajattelulla", joka "heijastaa marksismin lokalisoitumisen viimeaikaisinta kehitystä Kiinassa", ei aukea ensilukemalla. Helpommin ymmärrettävissä on toteamus "edistää sosialismin rakentamista kiinalaisilla ominaispiirteillä".

Jo kesällä poliittisen vasemmiston vanha kaarti alkoi syyttää hallitusta sosialismin pettämisestä. Se lähestyi presidenttiä avoimella kirjeellä, jossa kansakunnan tilan todettiin vaarantuneen "tekemällä puoluesihteereistä kapitalisteja ja päästämällä kapitalistit puolueen jäseniksi". Oikealla sivustalla taas vapaamieliset ovat painostaneet hallitusta nopeuttamaan taloudellista avautumista ja tätä kautta poliittisen järjestelmän reformia. Poliittinen johto tasapainoilee näiden ryhmittymien välimaastossa.

Kiina suurennuslasin alla

Puoluekokouksen aattona myös kielteiset näkemykset ja huonot uutiset Kiinan kehityksestä ovat eläneet lännessä noususuhdannetta. Kiina on ollut entistä enemmän sekä asiantuntijoiden että "tutkivan journalismin" suurennuslasin alla. Monet kirjoitukset antavat edelleenkin karrikoidun kuvan maasta, jota siellä asuvien ulkomaalaisten on usein vaikea tunnistaa. Kirjojen ja analyysien tulvasta löytää sekä pessimistisiä että optimistisia arvioita.

Joidenkin mielestä Kiina on jähmettynyt fossiili. Financial Timesin pääekonomisti Martin Wolf laukoi yllättäen kesän lopulla, että "puolueen ylläpitämä korporaatio on synnyttänyt epäkuntoisen hybridin… muualla kehitetyn tietotaidon ja instituutioiden parasiitin".

Amerikkalaisen Hopkinsin yliopiston David Lampton puolestaan väittää Washingtonin yliarvioivan Kiinan "uhkaa" ja aliarvioivan sen älyllistä, kulturellia ja diplomaattista vaikutusvaltaa.

Jotkut näkevät, että voimistuva kiinalainen nationalismi on täyttämässä jälkimarksilaista tyhjiöitä. Monella amerikkalaisella kirjoittajalla on tunteenomainen epäluulo kiinalaista kansallistunnetta, nationalismia, kohtaan. Tämä on kuitenkin valtavaa maata koossa pitävä liima. Amerikalla on oma tähtilippunsa uskonnollisine perusvirityksineen.

"Tavallinen kansa" Kiinassa, etenkään parin sadan miljoonan vaurastuva keskiluokka, ei suuriakaan piittaa politiikasta ja poliitikoista. Poliittiset dissidentit, radikaalit toisinajattelijat, ovat taas häviävän pieni ryhmä.

Ehkä paras ja tasapuolisin läntisissä tiedotusvälineissä kirjoitettu analyysi Kiinan dissidenteistä eli toisinajattelijoista julkaistiin New Yorker´ssa viime huhtikuussa. Kirjoittaja on Yhdysvalloissa asuva kiinalainen intellektuelli Zha Jianying , jonka veli Jianguo on radikaalina toisinajattelijana kärsinyt myös vankeustuomioita. Zha Jianying´n mukaan monella dissidentillä on staattinen, yksinkertaistettu näkemys Kiinasta ja kommunistisesta puolueesta.

Vallankumous taide-elämässä

Suurin muutos Kiinan avautumisen jälkeen on tapahtunut maan taide-elämässä, missä rajojen ylittämisessä ei ole juuri ollut järjestelmän luomia esteitä. Taiteen vallankumous on vastakohta rahanahneudelle ja ota kiinni mistä saat -kapitalismille.

Pekingissä vaikuttavin kiinalaisen avantgardismin esittely on galleriakompleksissa "Tehdas no 798". Kommunistisen kokeilun työläissukupolvet syntyivät ja kuolivat 789:n tehdassaleissa, joissa uusi taiteilijasukupolvi yrittää nyt tulkita maansa nykyisyyttä karun menneisyyden kulisseissa. Täällä kiinalaisten avantgardistien sanotaan "noituvan esille hämärtyneitä muistoja luovuuden ja hävityksen kaaoksessa".

Inhorealismi nykyaikaistumisen paineiden kuvaamisessa ei ole säikäyttänyt keräilijöitä. Taulujen hinnat ovat nousseet läntisissä taidegallerioissa satoihin tuhansiin euroihin.

Pekingin luovan kaaoksen Kiina-kuva piirtyy myös rakennustyömaiden pölyssä ja saasteessa, missä syrjäseuduilta tulleet siirtotyöläiset pystyttävät uutta uljasta maailman metropolia.

Nuoret elokuvantekijät kuvaavat perinteiden häviämistä ja perhesiteiden repeytymistä näissä massiivisissa muutoksissa. Filmeissä ei enää kaihdeta tosielämän realistista dokumentointia, kuten Jia Zhang Ken kuvauksessa Kolmen solan jättiläismäisen patotyömaan kaiken murskaavasta voimasta.

Kielteisten Kiina-kuvausten vyöryssä toistuu myös taitelijoiden esiin tuoma teema, jonka mukaan maa tuntuu tukehtuvan omaan menestykseensä.

Ympäristöongelmat ja laatutarkkailu haasteina

Ympäristöongelmasta on tullut poliittinen haaste myös puolueelle. Sen epäsuorat vaikutukset uhkaavat maan talouskehitystä, kansalaisten terveyttä ja jopa yhteiskunnallista tasapainoa. Syyskuun lopulla ilmestynyt merkittävin kiinalainen talousjulkaisu Caijing kuvaa laajassa kansiartikkelissaan tätä kehitystä yhtä suorasanaisesti kuin kaikkein kriittisimmät läntiset asiantuntijat.

Kiinan sääntelyjärjestelmä ja laatutarkkailu eivät nekään ole pysyneet rajun kasvun mukana häikäilemättömien yrittäjien oikoessa kaikki mahdolliset mutkat suoriksi. Tähän joukkoon kuuluvat myös monet länsimaiset tavaroiden tilaajat.

Kuluvan vuoden aikana tekemäni kaksi Kiinan-matkaa ulottuivat itään, etelään ja länteen. Kuljin kaksilla kiskoilla: asiantuntijoita tapaillen ja suomalaisia yrittäjiä seuraten.

Kuten tavallista, Kiinassa pitkään asuneet ja sen eri osissa työskennelleet ulkomaalaiset suhtautuvat nytkin maan ongelmien hallintaan luottavaisemmin kuin monet ulkopuoliset tarkkailijat tai omia agendojaan ajavat läntiset tiedotusvälineet.

Useinkaan ei muisteta, että Kiinan ainutlaatuinen päätöksentekojärjestelmä nojaa järjestelmälliseen globaaliin tiedon imurointiin. Ongelmien hallintayrityksissä kiinalaiset ottavat oppia muilta.

Kun olin Pekingissä syyskuun lopulla, siellä oli juuri pidetty yhdeksän Nobel-tiedemiehen ja viiden maailmankuulun tutkijan vetämä foorumi, johon osallistui 600 kiinalaista tiedemiestä ja asiantuntijaa. Nobelistit pohtivat energiatilannetta ja ympäristön kohtaloa 21. vuosisadalla.

Hallituksen politiikkaan ja päätösten toteuttamiseen Kiinassa vaikuttavat ulkomaalaisvetoiset neuvonantajaryhmät, tutkimuslaitokset, yksityiset asiantuntijat, kansainväliset yritysjohtajat sekä OECD:n tapaiset järjestöt. Lisäksi Kiinassa pidetään harva se viikko mittavia kansainvälisiä asiantuntijakonferensseja ja seminaareja. Nobelistit kuuluvat paneeleiden vakiokalusteisiin. Myös maahan etabloituneet ulkomaiset yritykset tuovat mukanaan sekä tietotaitoa että omaa arvomaailmaansa.

Suomalaisiakin kuunnellaan. UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen on monikansallisille yrityksille keskeisen Jiangsun maakunnan kansainvälisessä neuvonantajaryhmässä. Nokian Jorma Ollilan kokemuksia alettiin kuunnella jo vuosia sitten Pekingin "MIT:n", Tsinghua-yliopiston, hallituksessa.

Näin kertynyt tieto, osaaminen ja teknologia eivät kuitenkaan riitä Kiinan ongelmien hallinnoimiseksi. Tarvitaan myös politiikan ja säännösten läpinäkyvyyttä, korruption kitkentää sekä riippumatonta tuomioistuinjärjestelmää. Näissä alulle pannuissa uudistuksissa on kohdattu eniten vaikeuksia syvällä Kiinan maaseudulla.

Asennemuutosten aikaansaamiseksi orastaville kansalaisjärjestöille ja tiedotusvälineille on annettu poikkeuksellinen vapaus paljastaa ympäristörikkomuksia ja tuotehuijauksia. Hyvänä esimerkkinä on suosittu hannukarpomainen televisio-ohjelma Laaturaportti .

Kirjoittaja on Pariisissa asuva entinen suurlähettiläs ja journalisti.

PASI RUTANEN

TS/Pia Hanttu-Kiskonen<br />Pasi Rutanen on Pariisissa asuva entinen suurlähettiläs ja journalisti.
TS/Pia Hanttu-Kiskonen
Pasi Rutanen on Pariisissa asuva entinen suurlähettiläs ja journalisti.