Yhdysvaltain vaalivuosi 2008 täynnä arvoituksia

LK/REUTERS<br />Demokraattien presidenttiehdokas, New Yorkin senaattori Hillary Clinton puhui uudesta amerikkalaisesta unelmasta viime viikolla Washingtonissa.
LK/REUTERS
Demokraattien presidenttiehdokas, New Yorkin senaattori Hillary Clinton puhui uudesta amerikkalaisesta unelmasta viime viikolla Washingtonissa.

Viimeisimpien mielipidetiedustelujen mukaan 62 prosenttia yhdysvaltalaisista vastustaa maansa osallistumista Irakin sotaan. Mielenosoitukset sotaa vastaan ovat lisääntyneet, ja yhä useampi on vaatinut joukkojen pikaista kotiuttamista.

Myös nykyisen hallinnon sotapolitiikka näyttää alkaneen muuttua. Presidentti George W. Bush ilmoitti pari viikkoa sitten, että amerikkalaisten joukkojen supistaminen käynnistyy vielä vuoden 2007 aikana Irakin joukkojen komentajan kenraali David Petraeuksen tekemien suositusten mukaisesti.

Puolustusministeri Robert Gates on äskettäin väläytellyt suuremmankin vetäytymisen mahdollisuutta. Bushin aikataulua pidetään siis liian hitaana.

Yleinen mielipide niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa on kääntynyt yhä selvemmin Irakin sotaa vastaan. Presidentti Bushin hallinto on jäämässä sekä kansallisesti että kansainvälisesti yksin. Myös republikaanien keskuudessa sotaan suhtaudutaan aikaisempaa kriittisemmin. Hallinnon vakuutuksiin sotaonnen kääntymisestä ei uskota vaan katsotaan, että Irakissa on käynnissä sisällissota, johon ulkopuolisten ei pitäisi sekaantua lainkaan.

Nyt annettuja supistamisilmoituksia on pidetty liian pieninä ja liian myöhäisinä. Samalla kuitenkin ymmärretään, että nopea ja yksipuolinen vetäytyminen ei ole yksinkertaisesti mahdollista.

Rampa presidentti

Republikaanien sisäinen kuohunta suhtautumisessa Irakin sotaan selittyy pitkälle lähestyvillä presidentin- ja kongressin vaaleilla. Presidentti Bushin valtakausi päättyy tammikuussa 2009, ja monien mielestä hän on jo nyt muuttumassa "rammaksi ankaksi" ( lame duck ) - presidentiksi jolla ei virkakauden lopun häämöttäessä ole enää riittävän vahvaa poliittista voimaa ajaa läpi omaa politiikkaansa.

Muutos selittyy osittain sillä, että republikaanit ovat kautta linjan ottaneet etäisyyttä istuvaan presidenttiin, koska pelkäävät tämän epäsuositun politiikan haittaavan heidän omia pyrkimyksiään. Demokraatit taas yrittävät samasta syystä pitää sotaa mahdollisimman paljon esillä.

Ensi syksyn presidentin- ja kongressin vaaleilla on tavanomaista suurempi poliittinen merkitys. Bushin kahdeksan vuotta kestäneen valtakauden jälkeen republikaanit eivät voi olla varmoja tilanteen jatkumisesta samanlaisena. Kongressissa he menettivät valtansa jo syksyn 2006 vaaleissa. Mielipidetiedustelut viittaavat siihen, että demokraatit säilyttävät asemansa siellä myös vuoden 2008 vaalien jälkeen.

Presidentinvaalien lopputulosta on sen sijaan vaikeampi ennustaa, ainakin jos uusia valovoimaisia ehdokkaita ei ilmaannu kummallekaan puolelle.

Demokraattien jäsentenväliset

Demokraattien riveistä on noussut kaksi vahvaa ehdokasta, joilla molemmilla on vahva senaattitausta. New Yorkin senaattori Hillary Clinton on ensimmäinen varteenotettava naisehdokas ja Illinoisin senaattori Barack Obama ensimmäinen varteenotettava musta ehdokas.

Clintonin kannatus on toistaiseksi hieman korkeampi, mutta Obama on onnistunut paremmin vaalikassansa kartuttamisessa. Koska Clinton vuonna 2003 hyväksyi sodan Irakia vastaan, on Obama pitänyt tätä teemaa erityisesti esillä.

Muilla ehdokkailla tuskin on esivaaleissa mahdollisuuksia, vaikka Etelä-Carolinan entisellä senaattorilla ja puolueen ehdokkaaksi myös vuonna 2004 pyrkineellä John Edwardsilla näyttää olevan joidenkin ammattiliittojen tuki.

Vaikka Clinton on tällä hetkellä varsin suosittu, on hänen valintansa tiellä vielä monia esteitä. On väitetty, että myös Yhdysvaltain vaaleissa menestyvät parhaiten ne, joilla on vähemmän vastustajia, eivät ne joilla on enemmän kannattajia.

Tästä näkökulmasta Obaman asema on melko hyvä. Hänen kannatuksensa jakautuu hyvin eri suuntiin eikä hän herätä Clintonin tapaan voimakkaita intohimoja. Voi tietenkin olla, että moni demokraatteja perinteisesti äänestävä ei ole valmis hyväksymään sen enempää naista kuin mustaakaan Yhdysvaltain presidentiksi.

Seurauksena voi tällöin olla joko siirtyminen ainakin väliaikaisesti republikaanien puolelle tai äänestämättä jättäminen.

Puuttuvat republikaanien tähdet

Myös republikaaneilla on ilmeisiä vaikeuksia löytää sopivaa ehdokasta. Puolueen tulisi löytää henkilö, joka yhtäältä olisi riittävän etäällä epäsuositusta Bushin hallinnosta, mutta toisaalta voisi uskottavalla tavalla jatkaa puolueen 1990-luvun alkupuolelta periytyvää poliittista linjaa.

Puolueen ykkösehdokas on tällä hetkellä täysinpalvellut New Yorkin entinen pormestari Rudolph Giuliani , joka johti kaupunkiaan korkealla profiililla syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen vuonna 2001. Hänellä on kuitenkin sama ongelma kuin Hillary Clintonilla. Newyorkilaisen on vaikea saada kannatusta esimerkiksi keskilännen vanhoillisista osavaltioista tai länsirannikolta.

Tämä näkyy tarkasteltaessa viimeisimpien presidenttien kotiosavaltioita: Texas (Bush Jr.), Arkansas ( Clinton ), Texas ( Bush Sr .), Kalifornia ( Reagan ) ja Georgia ( Carter ).

Yksi vastaehdokas Giulianille on vasta muutama viikko sitten kilpailuun mukaan ilmoittautunut Tennesseen entinen senaattori Fred Thompson - näyttelijä, joka tunnetaan parhaiten roolistaan TV-sarjassa Laki ja järjestys ( Law & Order ). Varteenotettavana ehdokkaana aikaisemmin pidetty Arizonan pitkäaikainen senaattori John McCain näyttää sen sijaan menettäneen tukijansa.

Thompsonia kannatti 12 prosenttia republikaaneista jo ennen kuin hän ilmoittautui mukaan kilpaan. Valtapolitiikan ja itärannikon ulkopuolelta tulevana hänellä saattaakin olla hyvät mahdollisuudet menestyä. Hänen ohjelmastaan ja osaamisestaan ei kuitenkaan ole vielä tarkkaa tietoa.

Republikaanit olisivatkin tarvinneet Kalifornian kuvernöörin Arnold Schwarzeneggerin kaltaista yli puoluerajojen suosittua ehdokasta. Thompson ei tähän rooliin sovi ja Schwarzenegger taas ei ole syntyperäinen Yhdysvaltain kansalainen, eikä siksi voi asettua ehdolle.

Presidentinvaaleihin on aikaa vielä reilusti yli 13 kuukautta. Siksi sen lopputuloksen ennustaminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Kumpikin puolue etsii edelleen ehdokasta isolla E-kirjaimella.

Tilanne saattaa jäädä ratkaisemattomaksi aina ensi kevääseen ja esivaalien kiihkeimpään vaiheeseen saakka.

Irakin sodasta tuskin tulee ehdokkaita erottavaa tekijää, siinä määrin yksimielisesti sitä vastustetaan. Ratkaisevaan asemaan voi siksi nousta ehdokkaiden kyky esittää asiansa uskottavalla ja vakuuttavalla tavalla. Lopullisessa äänestystilanteessa puoluekanta ei tällöin ole välttämättä kaikkein keskeisin valintakriteeri.

Kirjoittaja on Helsingin ja Tampereen yliopistojen valtio-opin dosentti, joka työskentelee puolustusministeriön viestintäjohtajana.

JYRKI IIVONEN

TS/Compic<br />Dosentti Jyrki Iivonen.
TS/Compic
Dosentti Jyrki Iivonen.
LK/REUTERS<br />Entinen New Yorkin pormestari, nykyinen republikaanien presidenttiehdokas Rudolph Giuliani osallistui puolisonsa Judith Nathanin kanssa itseoikeutetusti World Trade Centerin terrori-iskun 6-vuotismuistojuhlaan syyskuun 11. päivänä.
LK/REUTERS
Entinen New Yorkin pormestari, nykyinen republikaanien presidenttiehdokas Rudolph Giuliani osallistui puolisonsa Judith Nathanin kanssa itseoikeutetusti World Trade Centerin terrori-iskun 6-vuotismuistojuhlaan syyskuun 11. päivänä.