Plooturahat Ruotsin kuparintuottajien nerokas keksintö

TS/<br />Plooturahojen leimaus käynnissä (P.J. Thelott 1716).
TS/
Plooturahojen leimaus käynnissä (P.J. Thelott 1716).

Suuret plooturahat olivat 1600-luvun puolivälistä alkaen yli sadan vuoden ajan hyvin leimaa-antavia Ruotsi-Suomen rahajärjestelmässä.

Tuohon aikaan Ruotsi-Suomen valtakunnassa oli voimassa merkillinen kaksoisrahakanta, oli hopearahataalareita ja kuparirahataalareita. 1660-luvulla näiden suhde vakiintui siten, että yksi hopearahataalari oli samanarvoinen kuin kolme kuparirahataalaria. Molemmat yksiköt olivat eräänlaisia laskuyksikköjä, eivätkä ne edes ilmoittaneet mistä metallista raha oli tehty.

Esimerkiksi plooturahojen arvomerkintä oli aina ilmoitettu hopearahana, vaikka itse rahat oli tehty kuparista. Tilanteen tekivät vielä monimutkaisemmaksi markat, äyrit, riikintaalarit ja jopa kultadukaatit, joita oli samanaikaisesti liikenteessä.

Maailman suurimmat rahat

Plooturahojen historia alkaa varsinaisesti vuonna 1644. Silloin tehtiin Avestan rahapajassa suorakulmion muotoisia plooturahoja, jotka painoivat peräti 19,7 kiloa. Ne olivat nimellisarvoltaan 10 taalaria, eli ostovoimaltaan yhtä suuria kuin 40 hopeamarkkaa.

Näitä rahoja on sanottu maailman suurimmiksi rahoiksi. Niitä tehtiin vain kahtena vuonna, 1644 ja 1645, tämän jälkeen nimellisarvoa ja painoa pienennettiin. 10 taalarin plootuja on säilynyt nykypäiviin yhteensä vain neljä kappaletta, jotka kaikki ovat Ruotsissa julkisissa kokoelmissa.

Pyöreitä koekappaleita lukuunottamatta plooturahat ovat aina olleet suorakulmion muotoisia ja jokaisessa kulmassa oli leima, jossa oli hallitsijan tunnus ja vuosiluku. Rahan keskellä oli aina arvomerkintää osoittava leima.

10 taalarin asemesta alettiin vuonna 1649 tehdä lähes yhtä suuria rahoja, joissa kuparimäärä oli 14,5 kg ja nimellisarvo 8 taalaria. Samalla tehtiin myös pienempiä plootuja, nimellisarvoiltaan 4, 2 ja 1 taalaria. Myöhemmin tulivat mukaan vielä 5, 3 ja ½ taalarin rahat.

Rikkaus ja köyhyys heijastuivat plootuissa

Rahojen kuparimäärä oli suurin 1600-luvulla. Toisinaan metallin arvo oli jopa suurempi kuin arvomerkinnän osoittama nimellisarvo. Näin oli varsinkin silloin kun maassa oli vaurautta ja talouselämä kukoisti.

Mutta myös vaikeat ajat näkyivät heti rahoissa ja varsinkin plooturahoissa. Kaarle XII:n tultua kuninkaaksi vuonna 1697 alkoi valtakunnan asema myös taloudellisena mahtina pian heiketä. Syynä olivat ne suuret sodat, joita käytiin vuodesta 1700 alkaen.

Valtio tarvitsi rahaa yhä enemmän ja enemmän ja talousongelmia pyrittiin ratkaisemaan myös siten, että plooturahojen painoa pienennettiin ja niiden arvoja muutettiin. Arvonmuutokset ilmoitettiin siten, että arvoleiman viereen lisättiin ns. vastaleima. Niitä on olemassa kolmenlaisia.

Raha-asetukset ja uudet julistukset seurasivat pian toisiaan ja vuosina 1715-1718 laskettiin liikkeeseen myös ns. rahamerkkejä eli hätärahoja. Ne olivat pieniä kuparikolikoita, joihin oli merkitty arvomerkinnäksi yksi taalari hopearahaa. Valtion tarkoituksena oli, että ihmiset vaihtaisivat plootunsa näihin hätärahoihin. Hanke onnistui huonosti ja hätärahojen suuri määrä aiheutti inflaatiota.

Valtio yritti korjata rahatilannettaan myös siten, että vanhoja tykkejä sulatettiin ja tehtiin plooturahoiksi. Nämä tykkirahat tehtiin Tukholmassa, useimmat Ruotsin plootut on tehty Avestan rahapajassa, koska se sijaitsi lähellä Falunin kuparikaivoksia.

Myös monet yksityishenkilöt saivat oikeuden lyödä omistamaansa kuparia rahaksi. Samoin muutamat seurakunnat paransivat rahatilannettaan siten, että kirkon vanha kuparikatto lyötiin rahaksi Avestassa.

Fredrik I:n ja Adolf Fredrikin aikana 1700-luvulla tehtiin plooturahoja vielä runsaasti, mutta viimeinen vuosiluku, joka plooturahoissa esiintyy, on 1768. Vielä tämän jälkeenkin plooturahoja tehtiin, mutta silloin käytettiin vanhoja vuosilukuleimoja. Vuonna 1777 plooturahat lakkasivat olemasta laillisia maksuvälineitä ja tämän jälkeen niitä voitiin lunastaa metalliarvostaan.

Miksi plooturahoja?

Heti alusta alkaen nuo merkilliset plooturahat herättivät suurta ihmetystä maailmalla, olivathan ne vallan erilaisia kuin perinteiset pyöreät kolikot, jollaisia rahat kaikkialla olivat olleet jo yli 2000 vuoden ajan. Täytyi siis olla erityisiä syitä, miksi Ruotsi otti käyttöön tuollaiset ylisuuret kuparirahat.

Kaiken perustana oli Ruotsin suuri kuparituotanto. Jo varhaiselta keskiajalta alkaen on kuparimalmia louhittu Falunin kaivoksista ja Stora Kopparbers Bergslag on edelleen maailman vanhin vielä toiminnassa oleva teollisuusyritys, tosin hiukan eri nimisenä (Stora Enso). 1600-luvun puolivälissä Ruotsin kuparintuotanto oli vuosittain noin 3 000 tonnia, mikä oli yli puolet koko maailman kuparintuotannosta.

Näissä olosuhteissa oli eduksi, jos kuparin maailmanmarkkinahinta voitiin pitää mahdollisimman korkeana. Hinnan säätely onnistuikin parhaiten, kun ulkomaille vietiin rahaksi leimattuja kuparilevyjä. Leimat olivat myös laadun tae. Varsinkin 1600-luvun plooturahoja vietiin runsaasti ulkomaille, jossa ne sulatettiin ja käytettiin eri tarkoituksiin. Tästä syystä tuon ajan plootuja on säilynyt meidän päiviimme melko vähän.

Plooturahojen suurena etuna pidettiin juuri sitä, että niitä voitiin käyttää sekä rahana että kauppatavarana. Kotimaassa niillä oli varsin paljon merkitystä maksuvälineenä. Niihin luotettiin, koska vanhastaan oli vallalla käsitys, että rahan sisältämän metallimäärän tuli vastata arvomerkintää. Kupari rahametallina oli halvempaa kuin hopea ja kulta, siksi kuparirahat oli tehtävä paljon suuremmiksi kuin saman arvoiset kulta- ja hopearahat.

Merkillistä kyllä, mutta plooturahojen käyttöönottoa perusteltiin myös sillä, että ne olivat helposti kuljetettavia. Tällä tarkoitettiin ilmeisesti sitä, että oli helpompi viedä yhtenä kappaleena 20 kiloa kuparia kuin esimerkiksi yhden äyrin rahoina, joita tähän määrään olisi tarvittu 700 kappaletta. Ja tulihan myös plootujen valmistaminen paljon halvemmaksi.

Sodankäynti vaatii aina paljon rahaa, eikä varmaankaan ollut sattuma, 30-vuotinen sota oli vielä käynnissä kun plooturahat otettiin käyttöön.

Paita maksoi puoli taalaria

Plooturahojen ostovoima oli yleensä melko hyvä. Niinpä kymmenen taalarin plootulla saattoi ostaa täysikasvuisen lehmän. Tynnyri rukiita taas maksoi noin yhden taalarin. Vuonna 1685 sai taalarin plootulla myös tynnyrin suolattua lohta ja puolitoista tynnyriä olutta. Viini oli paljon kalliimpaa. On säilynyt myös tieto, että nuket maksoivat tuohon aikaan noin kolme taalaria. Katekismuksen sai noin puolella taalarilla.

1720-luvulla sai puolen taalarin plooturahalla miehen paidan, pari kenkiä englantilaisin anturoin maksoi kuitenkin kaksi taalaria. Ruotsinkielinen virsikirja maksoi kolme taalaria plooturahoina laskettuna, mutta jo yhden taalarin plootulla sai neljä kannua kaksinkertaista olutta.

Kuljetusongelmia

Vaikka plooturahojen käyttöönottoa oli perusteltu myös sillä, että niitä olisi melko helppo kuljettaa, esiintyi tässä suhteessa usein ongelmia.

On nimittäin säilynyt kirjallinen tieto siitä, että eräs pohjoisruotsalainen veronkantaja valitti kuningatar Kristiinalle , ettei hän voinut kerätä veroja, koska hänellä ei ollut tarpeellista kalustoa rahojen kuljettamiseen.

Muutaman plooturahan omistaja lähti ostoksille tavallisesti siten, että rahat oli sijoitettu reppuun tai tuohikonttiin tai yksinkertaisesti sidottu narulla yhteen. Rikkaammilla oli rahakärryt, joita työnnettiin tai joita hevonen veti. Eräässä 1700-luvun piirroksessa on kuvattuna jonkinlainen hevosen vetämä reki, joka oli lastattu plooturahoilla. Tietenkin myös hevosen selkään voitiin lastata plooturahoja.

Kirjoittaja on lietolainen filosofian maisteri ja numismatiikan tutkija.

LEO ÄÄRI

TS/
TS/
TS/
TS/
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.