Mainos

Oman elämänsä sankarit

Tukipalvelupäällikkö Tarja Onninen (vas.), hoitotyönjohtaja Teija Lemmetyinen ja toimitusjohtaja Jukka-Pekka Kuokkanen haluavat luoda Parkinmäestä alueensa parhaan palvelutalon, sekä asukkaille että työntekijöille. Jackrussellinterrieri Dora on mukana työssä.
Tukipalvelupäällikkö Tarja Onninen (vas.), hoitotyönjohtaja Teija Lemmetyinen ja toimitusjohtaja Jukka-Pekka Kuokkanen haluavat luoda Parkinmäestä alueensa parhaan palvelutalon, sekä asukkaille että työntekijöille. Jackrussellinterrieri Dora on mukana työssä.

Palvelutalo on koti asukkailleen. Parkinmäen Palvelutalossa saa elää omassa rytmissään. Kinestetiikan periaatteiden mukaan myös muistisairaalla on oikeus mielipiteisiin.

On aamu kello kahdeksan Parkinmäen Palvelutalossa. Aamiaispöydissä ei ole suurta ruuhkaa. Ruokailijoita ei ole vienyt koronaepidemia, vaan aamiaiselle tullaan tasaisena virtana, omaan tahtiin yleensäkin. Aamupuuro ei maistu ruokasalin, vaan oman sisäisen kellon mukaan.

- Korostamme uusille työntekijöillemme, että asukkaat eivät asu työpaikallamme, vaan me olemme töissä heidän kotonaan. Meille on tärkeää, että jokainen asukas saa elää omannäköistään elämää, hoitotyönjohtaja Teija Lemmetyinen kertoo.

Päämäärässä on onnistuttu ilmeisen hyvin, sillä yritys sai asukkailtaan kyselyssä korkeimman mahdollisen arvosanan kysymyksessä ”saatko asua palvelutalossa omanlaista elämää”.

Voittoa tavoittelematon

Parkinmäen palvelutalo - tai Barkbacken, kuten palvelutaloa ruotsiksi kutsutaan - syntyi Parkinmäelle Turun keskustaan, kun Candolinien palvelukoti ja Turun Ukkokoti yhdistettiin hallinnollisesti vajaat viisi vuotta sitten. Turun ainoassa kaksikielisessä palvelutalossa palvellaan senioriväestöä itsenäisestä asumisesta tehostettuun palveluasumiseen ja saattohoitoon asti. Yhtiömuoto muuttui yhdistyksestä osakeyhtiöön, mutta tavoite pysyi samana.

- Olemme siitä erikoinen osakeyhtiö, ettei tavoitteemme ole tuottaa voittoa omistajille. Mahdollinen ylijäämä käytetään hoivapalvelujen ja asumisen edistämiseen, yrityksen toimitusjohtaja Jukka-Pekka Kuokkanen toteaa.

Tunnustukseksi vastuullisuutta osoittavasta toiminnastaan yritykselle myönnettiinkin viime vuonna Yhteiskunnallinen yritys -merkki.

Parkinmäellä järjestetään paljon viriketoimintaa. Perinteisesti lukiolaiset ovat esittäneet vanhojen päivän tanssinsa myös senioreille.
Parkinmäellä järjestetään paljon viriketoimintaa. Perinteisesti lukiolaiset ovat esittäneet vanhojen päivän tanssinsa myös senioreille.

Osallistaminen etusijalla

Aamupäivän aikana kodin käytävillä alkaa kuulua kuiskuttelua. Onko kukaan vielä nähnyt heitä? Olivatko yhtä somia ja komeita kuin viime vuonna? Palvelutaloon on kuvauspäivänä tulossa vieraita lukioista, joissa vietetään vanhojen päivää. Puoliltapäivin Jugend-salissa ihastellaan nuorten pyörähdyksiä, ja monella seniorilla varpaat ja muistot lähtevät liikkeelle.

- Tarjoamme asukkaille poikkeuksellisen paljon virikkeitä. Palkkalistoillamme on kolme ja puoli henkilöä viriketoimintaa varten. Meillä on muun muassa asukkaiden tekemä oma lehti, Ukko ja Akka, Kuokkanen kertoo.

Työilmapiiristä ja jaksamisesta huolehditaan resursoinnin lisäksi oikeanlaisella motivoinnilla.

- Kaikessa työskentelyssä ohjenuorana on oikeudenmukaisuus sekä se, että sekä työntekijät että asukkaat saavat osallistua ja vaikuttaa, Kuokkanen kertoo. Tätä voi kutsua myös kinestetiikaksi.

Teija Lemmetyinen kertoo, miten kinestetiikan keinoin on voitu ratkaista monta asiaa. Kinestetiikka perustuu siihen, että ihmisen voimavaroja ylläpidetään ja ohjataan. Asioita ei tehdä asukkaiden puolesta, vaan heidän kanssaan. Esimerkiksi asukkaan siirtymisessä kinestetiikan menetelmät tukevat luonnollista liikkumista ja aistitoimintoja.

- Tärkeä osa kinestetiikkaa on ihmisarvon säilyminen elämän loppuun asti. Myös muistisairaalla oikeus viestiä, mitä hän haluaa. Hoitaja tuntee asukkaan yleensä hyvin ja pystyy kuuntelemaan häntä monella tapaa, Lemmetyinen kertoo.

Parkinmäellä koko henkilökunta on saanut kinestetiikan koulutuksen. Sen kautta löytyy uusi tapa ajatella, miten työ organisoidaan. Fyysisen kuormittuvuuden vähentymisen myötä sairauspoissaolotkin ovat laskeneet alle alan keskitason.

Lähihoitaja Jenni Salo ja lähihoitajaopiskelija Sanna Suominen ovat tyytyväisiä Parkinmäen työilmapiiriin. Työ on monipuolista ja työntekijät pääsevät vaikuttamaan työhönsä.
Lähihoitaja Jenni Salo ja lähihoitajaopiskelija Sanna Suominen ovat tyytyväisiä Parkinmäen työilmapiiriin. Työ on monipuolista ja työntekijät pääsevät vaikuttamaan työhönsä.

Työilmapiiri syntyy luottamuksesta

Lähihoitajana työskentelevä Jenni Salo on ollut tyytyväinen talon työtapoihin ja ilmapiiriin.

- Parkinmäki on todella monipuolinen työyhteisö, jossa kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään. Omiin tehtäviinsä pystyy vaikuttamaan. Käytössä on muun muassa autonominen työvuorosuunnittelu eli työvuorolistaan pääsee myös itse kertomaan mielipiteensä.

Sanna Suominen opiskelee lähihoitajaksi Parkinmäessä oppisopimuksella. Aikuisopiskelijana koulutus kestää kaksi vuotta.

- Työhön perehdyttäminen on Parkinmäessä ollut tosi hyvää. Vaikka tämä on suuri talo, apua voi aina kysyä keneltä tahansa, ja kaikki auttavat. Koskaan ei ole tullut olo, että joutuu tekemään tehtäviä, joihin oma osaaminen ei riitä, opiskelija kertoo.

Opiskelijoiden rekrytoiminen oppisopimuksen kautta töihin ja heistä kiinnipitäminen onkin Lemmetyisen mukaan talolle kunnia-asia. Alalla on kova pula osaavista työntekijöistä ja Parkinmäki on valmis kouluttamaan niitä myös itse.

- Tavoitteemme on olla vuonna 2023 Turun alueen halutuin palvelutalo kaikenkuntoisille senioreille sekä alueen halutuin työnantaja hoiva-alalla, toimitusjohtaja Kuokkanen paljastaa.

Palvelutalossa päivä kääntyy iltaan. Päivän poloneesitanssin sävelet soivat korvissa vielä saunan lauteilla. Aamuvirkku käy jo yöpuulle, mutta yökyöpeli pariskunta haluaa katsoa televisiota huoneessaan illalla myöhempään. Omista tavoistaan saa pitää kiinni, kunhan rauha talossa säilyy. Ollaan sentään omassa kodissa.

Elämää korona-aikaan

Korona on vaikuttanut myös Parkinmäen arkeen. Koska Parkinmäessä yleensä ahkerasti vierailevat omaiset eivät nyt pääse sisälle taloon, on ikävää lievitetty muun muassa videopuheluilla, ”ikkunatreffeillä” ja vanhanaikaisilla postikorteilla.

Omat virikeohjaajat ja hoitajat ovat tehneet kovasti töitä viihdyttääkseen asukkaita pienryhmissä.

Toimintatavat muuttuvat talossa viranomaisten määräysten myötä lähes viikoittain, mistä tiedotetaan omaisia jatkuvalla syötöllä, sekä suomeksi että ruotsiksi.