Mainos

Teloituksia, murhia ja rikollisia – Synkkiä tarinoita Turun kukkuloilta

Kirjailija Jari Salonen käveli Kerttulinmäelle. Sieltä löytyvän Hirsipuumäen teloituspaikan muistomerkin on suunnitellut Esko Hillilä.
Kirjailija Jari Salonen käveli Kerttulinmäelle. Sieltä löytyvän Hirsipuumäen teloituspaikan muistomerkin on suunnitellut Esko Hillilä.

Pitkä, hoikka mies harppoo kevyen näköisesti kohti Kerttulinmäen huippua ja siellä odottavaa muistomerkkiä. Hän on turkulainen dekkarikirjailija Jari Salonen, jonka kanssa etsimme Turun kukkuloilta johtolankoja siihen, miksi rikokset kiehtovat ihmisiä aikakaudesta toiseen.

Syysillassa Kerttulinmäki on rauhallinen kerrostaloalue. Vieressä on kaunis, vanha Kerttulin koulu, joka on tuttu presidentti Mauno Koiviston opinahjona. Läheisen kerrostalon päädyssä on urbaanista ympäristöstä kielivä muraali. Talot ympärillä ovat hyvin hoidettuja. Muistomerkin alapuolella on viljelylaatikoita, joissa lähiseutujen asukkaat kasvattavat vihanneksia. Saattaa niissä kasvaa kukkiakin. Illan pimetessä kukkulalta näkyy läheisen Tuomiokirkon siluetti.

Toista täällä on ollut satoja vuosia sitten. Keskiajalta 1700-luvulle saakka Kerttulinmäki tunnettiin Hirttomäkenä. Rikollisia mestattiin ja hirtettyjen ruumiit jätettiin heilumaan varoitukseksi muille, esimerkiksi Hämeestä Härkätietä pitkin kulkeville.

Aivan samoin silloin kuin nytkin, rikokset ja rikolliset ovat aina kiehtoneet mieliä. Miksi, kirjailija Jari Salonen?

”Dekkari on kuin palapeli, juonen rakentaminen on kiehtovaa, taustatyötä on tehtävä paljon ja henkilöistäkin on kehiteltävä uskottavia. Kun nämä kaikki osat saa kohtaamaan, dekkari kiehtoo”, Salonen sanoo. Kirjojen avulla on helppo käsitellä pelkoja, uhkia ja kuolemaakin turvallisesti, omassa kodissa, matkoilla auringonpaisteessa, mökillä riippukeinussa. Kiehtovuutta vahvistavat tuttuus ja toisto. Kun löydät itseäsi miellyttävän hahmon, pääset viettämään hänen kanssaan useita hetkiä sarjan kirjojen parissa. Omasta päähenkilöstään Jukka Zettermanista Salosella on selkeä näkemys: ”Kyllähän hän minua muistuttaa, eläkeikäinen iskelmistä pitävä mies, jolla on vähän introvertin piirteitä.”

Salosen neljäs Zetterman-dekkari ”Ontuva mies” julkaistaan helmikuussa 2019.

Juoni kehkeytyy kävellen

Keskustellessa selviää myös Salosen kovan kävelyvauhdin salaisuus: kirjaa suunnitellessaan hän arvioi kävelevänsä helposti noin 250 kilometriä. Kävelyn rytmi auttaa punomaan juonta.

Kirjoitusvaiheessa hän istuu usein kotona toisella Turun seitsemästä kukkulasta, Aninkaistenmäellä. Sielläkin julmia tarinoita riittää: Turun palon kerrotaan saaneen alkunsa läheiseltä Maariankadulta vuonna 1827 ja Suomen tunnetuin terroriteko sattui läheisellä Puutorilla vuonna 2018.

Salonen on ollut kirjoittaja koko elämänsä, mutta kirjailija vasta vähän aikaa. ”Pystyin kutsumaan itseäni kirjailijaksi vasta sitten, kun olin julkaissut kolme kirjaa”, hän toteaa. Julkaistut kirjat ovat Kuokkavieraat (2016), Jahti (2017) ja Kätkö (2018).

Jari Salonen on asunut Turussa jo vuosikymmeniä. Yksi tärkeitä paikkoja on Kauppatori. ”Käymme usein vaimoni kanssa aamukahvilla torilla. Paikalliset yrittäjät ovat tulleet tutuiksi ja muut vakioasiakkaatkin."

Kirjailija kerää jatkuvasti aineistoa ympäriltään ja mieleenpainuvimmat lausahdukset tai tapahtumat päätyvät elämään kirjoissa. Esimerkiksi kiroileva torikahvittelija, Salosen turkulaistunut italialaisparturi, alakerrassa asuva lääkäri ja paikallinen kultaseppä ovat jättäneet jälkensä kirjoihin.

”En kirjoita tieten tahtoen kenestäkään, mutta henkilöhahmoja toki elävöitän kuulemillani asioilla. Taustatyötä vaaditaan paljon, koska detaljit tulee olla kunnossa.” Salosen kirjoja lukiessa voikin olla varma, että faktavirheitä ei löydy. Miehen kunnia-asia on olla oikeassa.

Kiven sisään

Olemme kolmannella kukkulalla, joka ei paljon esittelyjä kaipaa. Se on Kakolanmäki.

Oivallinen paikka pohtia, miksi Salosen lajiksi valikoitui juuri rikoskirjallisuus. ”Pidän itse dekkareista. En koe, että minulla olisi kirjailijana tarvetta kertoa mitään “suurta” tarinaa. Mieluummin haluan rakentaa ehjän ja kiinnostavan juonen, jota lukijan on hetken kiinnostavaa seurata. Toinen turkulainen dekkaristi Reijo Mäki on kutsunut kirjojaan aikuisten saduiksi. Olen samoilla linjoilla.”

Näillä seuduilla voi totisesti muistua mieleen monta vain aikuisille sopivaa tarinaa: Matti Haapoja, massamurhaaja Malmelin, kreivi Lindgren, Auervaara, Jammu Siltavuori, Volvo-Markkanen, Juha Valjakkala… Silmissä vilisevät iltapäivälehtien lööpit vuosikymmenten ajalta.

Olemme päässeet sisälle remontissa olevaan entiseen lääninvankilaan. Alueen hierarkiassa lääninvankila oli leppoisin paikka, vankien itsensä mukaan ”täynnä syyttömiä”: ensikertalaisia, sakkolaisia, lyhyitä tuomioita saaneita ja tutkintavankeja. (Rauno Lahtinen ja Anu Salminen; Kakola - Vankilan tarina.)

Sisällä on kuitenkin tunkkaista, ahdistavaa ja synkkää. Volvo-Markkasen muistelmissaan kirjoittamiin sanoihin voi helposti samaistua: ”Edessä aukesi leveä käytävä, pitkä rivi koirankoppeja kolmessa kerroksessa. Jumalauta, että oli synkkä paikka. Voi helvetin helvetti. Kyllä saattoi sanoa, että nyt sitä oli vankiuransa huipulla. Kaikkialla oli hiljaista. Ei yhtään jätkää käytävillä, kaikki ovet kiinni. Silti saatoin aistia toivottoman synkkyyden ilmapiirin.”

Harva turkulainen on käynyt mäellä, vaikka vankilatoiminta loppuikin jo vuonna 2007. Jari Salonenkin myöntää olevansa ensikertalainen. Kakolaa kuvaillaan nyt aivan uusilla asioilla: on pienpaahtimo, pienpanimo, gourmet-ravintola, kahviloita ja kiihkeää asuntotuotantoa. Entiset vankilarakennukset muuttuvat tulevien vuosien aikana asuinalueeksi, jonne nousee Aurajoen rannasta funikulaari ja josta kannattaa käydä ihailemassa upeaa näkymää.

Kierrämme rikoskirjailijan kanssa vankilaa, joka muutaman vuoden päästä toiminee hotellina. Karmivat eristyssellit ja kirkko säilytetään alkuperäisessä asussaan. Kakolan keskusvankilan vanhoihin rakennuksiin saneerataan pääosin asuntoja. Kolmas mäellä sijainnut vankila, vankimielisairaala, on remontoitu huoneistohotelliksi.

Sellien seinät ja ovet ovat olleet alustana jos jonkinlaisille elämänviisauksille ja kaipauksen kohteille. ”Avoimesti ja estottomasti seksipalveluja”, “Elinkautinen riittää hyvin”, “Turku on smurffilandia”. Näiden seinien sisällä on moni ollut kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti alastomimmillaan.

Ulko-ovi ja sen takana oleva maailma tuntuu kaukaiselta.

Zetterman ei ole joutunut tarinoissaan kohtaamaan kauheinta mahdollista vastustajaa. Salosen kirjoissa ei mässäillä väkivallalla, seksillä, kauhulla tai pahuudella. Henkilöhahmot ovat leppoisia, rikollisetkin inhimillisiä. Jari Saloselle on tullut tavaksi kirjoittaa muistiinpanovihkoonsa kirpputoreilla, koska hänen vaimonsa on innokas vanhojen astioiden etsijä. Ehkä inhimillisyys tarttuu mukaan sieltä?

”Rikollisistakin on hauska kirjoittaa, kun saa luoda hieman vinksahtaneen tyypin. Silloin voi aika vapaasti kehitellä niitä kudelmia, joilla tekijä perustelee asioita itselleen. Liian outo rikollinen ei saa olla, muttei liian tervekään.”

Turun seitsemän kukkulaa

● Kerttulinmäki

● Kakolanmäki

● Aninkaistenmäki

● Vartiovuori

● Yliopistonmäki

● Puolalanmäki

● Samppalinnanmäki

Lisää Turku-juttuja: kissmyturku.fi.

Vankilasanastoa

Bagelssi = vankeusrangaistus (myös: kaapeli, kakku, pallo, reissu)

Hivakka = peräsuolessa vankilaan salakuljetettu paketti

Kakolan ruuna = vanha vani, pitkäaikaisvanki, moninkertainen uusija

Muuli = huumekuriiri, joka toimittaa huumeita vankilaan

Rundi = eristysselliosasto

Torpedo = vanki, jonka voi tilata perimään velkoja väkivaltaisesti tai hoitamaan kostoja

Venkula = moninkertainen rikoksenuusija

(Kakola - Vankilan tarina, Lahtinen & Salminen)