Kasvihuoneilmiö tarkoittaa sitä, että maapallo käyttäytyy kuin kasvihuone: ilmakehän yläosiin on muodostunut kaasuista (vesihöyrystä, hiilidioksidista ja metaanista) kasvihuoneen lasikattoa muistuttava kerros, joka päästää auringon lämpöä lävitseen maan pinnalle, mutta ei päästä lämpöä yhtä paljon vastakkaiseen suuntaan takaisin avaruuteen. Näin maapallon lämpötila nousee.
Kasvihuoneilmiön arvellaan nostavan tätä lämpötilaa noin 0,7 astetta sadassa vuodessa, ja maapallolla tapahtuu suuria muutoksia.
Kasvihuoneilmiön aiheuttava ilmakehän yläosissa oleva ”lasikatto” muodostuu vesihöyrystä (36-70 %), hiilidioksidista (9-26 %), metaanista (4-9 %), otsoneista (3-7 %) ja typpioksiduulista (6 %). Näistä vesihöyry on ihmistoiminnasta riippumaton, mutta muiden määrät riippuvat ihmisten toiminnasta. Ihmisiä voidaan siis syyttää siitä, että heidän toimintansa paksuntaa ”lasikattoa” ja lisää kasvihuoneilmiötä eli nostaa maapallon lämpötilaa. Usein näistä kaasuista mainitaan vain yleisin eli hiilidioksidi.
Se, kuinka ihmisen toiminta vaikuttaa hiilidioksidin määrään ilmakehässä, voidaan esittää kahtena asiana: 1) hiilidioksidia tuo ilmakehään palaminen ja 2) sitä vähentää ilmakehästä yhteyttäminen. Palaminen on tässä suhteessa siis huono asia ja yhteyttäminen hyvä asia.
”Palamisella” tarkoitetaan tässä kaikkia niitä ilmiötä, joissa aineeseen yhtyy happea. Tällaisia ovat paitsi tavallinen palaminen myös sellaiset ”hitaat palamiset” kuin lahoaminen, mätäneminen ja ruostuminen.
Yhteyttäminen tarkoittaa puolestaan sitä, että kasvit ottavat lehtivihreänsä avulla ilmasta hiilidioksidia ja juurtensa avulla maasta vettä. Hiilidioksidi koostuu hiilestä (C) ja hapesta (O); vesi koostuu typestä (H) ja hapesta (O). Kun nämä kaksi ainetta yhtyvät, saadaan (kun kemian kaavoja hiukan kansanomaistetaan) koostumus C+O + H+O. Kaavan alkuosa C+O+H tarkoittaa rypälesokeria (glukoosia), joka varastoituu kasviin ja saa aikaan kasvin kasvamisen; kaavan loppuosan ”toinen” O on happea, joka vapautuu ilmaan.
Meitä suomalaisia rangaistaan siis siitä, että meidän alueellamme tapahtuu liian paljon ”palamista” ja liian vähän ”yhteyttämistä”.
Jos haluamme toimia ympäristöystävällisesti, meidän tulee antaa metsien kasvaa. Yhtä yksinkertaista ei ole määrittää, kuinka meidän tulisi toimia, jotta vähentäisimme ”palamista” eli hiilidioksidin pääsyä ilmakehään. Tärkeintä on se, että vähennämme fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Meidän tulisi esimerkiksi vähentää yksityisautojen käyttöä ja siirtyä joukkoliikenteeseen. Taloja emme saisi lämmittää öljyllä mutta emme myöskään puulla, kivihiilellä tai turpeella.
Sitä paitsi hiilidioksidia ja metaania vapautuu ilmaan runsaasti soiden turpeesta, vaikka sitä ei poltettaisikaan. Se, että Suomessa on runsaasti turvesoita, on siis tässä suhteessa meidän rasitteemme.
Rasitteemme on myös se, että ilmastomme on niin kylmä, että joudumme talvisin lämmittämään talojamme. Tilanne on toinen etelän maissa: siellä rasitteena on se, että taloja joudutaan viilentämään ilmastoinnilla varsinkin kesäisin.
Suomalaisten rasite on myös se, että maamme on niin laaja, että joudumme usein käyttämään liikennevälineitä siirtyessämme paikasta toiseen. Maan laajuuden takia myös logistiikkaa (tavaroiden kuljettamista) tarvitaan meillä enemmän kuin monissa muissa maissa.
Tiedemiehet pystyvät mittaamaan ilmakehän kasvihuonekaasujen määrän. Kun kaasujen määriä koskevat mittausmenetelmät paranevat, voidaan eri alueita koskevat päästöjen määrät ja oikeudenmukaiset päästömaksut selvittää.
Päästöjen yhteydessä on otettu käyttöön monia uusia sanoja: Päästönielulla tarkoitetaan sitä, että muun muassa metsien puut sitovat itseensä kasvihuonekaasuja. Ne ikään kuin ”nielevät” hiilidioksidia. Päästölähde viittaa vastakkaiseen ilmiöön, siihen että hiilidioksidia muodostuu ja vapautuu ilmakehään. Kysymyksessä on kasvihuonekaasujen ”lähde”.
