Onko vanhustenhoitomme kriisissä?
Onko ikäihmisten määrän lisääntyminen ja samalla heidän avuntarpeensa yllättänyt yhteiskuntamme täysin? Siltä tuntuu, kun lukee ja kuulee, miten vanhuksiamme tällä hetkellä kohdellaan.
En näe, miten vanhuspalvelulaki olisi parantanut käytännössä ikäihmisten palveluja. Päinvastoin tuntuu siltä, että ne ovat vaan huonontuneet. Meille on syntynyt ennemminkin kotihoidon pakkolaki. Vanhukset ovat kotihoidon varassa aivan liian huonokuntoisina. Se ei edes ole kustannustehokasta laitoshoitoon nähden silloin, kun kotona joudutaan käymään myös yöllä.
Vanhainkodit tai tehostetun palveluasumisen paikat, joiksi myös entiset vanhainkodit muutetaan vain nimeä ja maksujärjestelmää muuttaen, ovat jo lähes saattohoitopaikkoja. Yksityisistä palvelutaloista ikäihminen saa rahalla hyväkuntoisempanakin hoitopaikan niin kauan, kuin rahat riittävät. Sen jälkeen ollaan jonossa kaupungin hoitopaikkoihin, kun rahat loppuvat.
Entä vanhustemme hoidon taso?Vähän aikaa sitten Turun vanhustenhoito sai kolauksen Kupittaan sairaalan geriatristen osastojen tapahtumien johdosta. Niitten selvittely jatkuu vielä pitkään ja muutoksia on tehty ja tehdään edelleen turvallisen hoidon takaamiseksi. Seurantaa ja tarkastuksia tehostetaan.
Iltalehti uutisoi 26.4., kuinka Mäntyrinteen vanhainkodissa dementoivaa Lewin kappale -tautia sairastava 74-vuotias mies kuoli nivustyrän kiertymän seurauksena. Tyrän olemassaolo tiedettiin, mutta vanhuksen tilan heikkenemiseen ja oireisiin ei kiinnitetty huomiota tai niitä vähäteltiin.
syntynyt
kotihoidon
pakkolaki.
Vanhusta ei toimitettu sairaalahoitoon. Lähiomainen on myös kirjoittanut varsin selkeän selonteon tapahtumien kulusta. Kyseisen vanhuksen kohdalla on tapahtunut ilmeisesti useita laiminlyöntejä ja virheitä. Ruumiinavaustakaan ei olisi ilmeisesti haluttu tehdä. Mitä siis pelättiin?
Eikö meillä ole riittävästi geriatriaan perehtyneitä lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa? Onko koulutusjärjestelmässämme jotakin vialla? Vai johtuuko se välinpitämättömyydestä, koska yhteiskuntamme viesti on toistuvasti se, että vanhuksemme ovat vain taloutemme rasite ja kustannuserä?
Hyvinvointiyhteiskuntamme on rapistunut sille tasolle, jossa vanhuksia ja muita heikompiosaisia ei ole varaa enää hoitaa ja auttaa inhimillisellä tavalla. Näin ei saa jatkua. Toimintatapoja on muutettava.Nyt vaadittaisiin todellista ryhtiliikettä ja asennemuutosta niin, että vanhusten kaltoinkohtelu sekä hoitopaikoissa että kotihoidon piirissä saadaan loppumaan. Sitä tapahtuu aivan liikaa maassamme joka puolella eikä suinkaan vain Turussa. Nämä tapaukset jättävät varjoonsa myös hoitopaikat, joissa vanhuksiamme hoidetaan hyvin.
Toivoisin, että jokainen vanhusten parissa arvokasta ja raskasta hoitotyötä tekevä hoitaja pitäisi kirkkaana mielessään sanat: kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.
Pirjo Lampi
Kaupunginvaltuutettu, sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen (ps)
