Kun partiosta tuli roolipelaamista
KOLUMNI
Mistä on Suomi-neitoa puolustava Soldiers of Odin -katupartio tehty? Pilottitakeista, maihareista, vieraan kulttuurin jumalasta ja somessa jaetuista natsitervehdyksistä. Keitos maustetaan lopuksi kunnon kourallisella ristiriitaisuutta.
Katupartiointi repäisi vuoden vaihteessa mediahelvetin valloilleen. Kaikki tuntuivat kiinnostuneen tavallisen pulliaisen hyvinvoinnista yhdessä yössä. Katupartiolaisilla on tällä hetkellä korkeintaan kansalaisia pelottava ja poliisia työllistävä vaikutus. Tästä huolimatta suomalaisten turvallisuus on edelleen partiolaisten käsissä ja Suomen huulilla.
Kuulostaa huvittavalta, että pilottitakkeihin sonnustautuneet rikostaustaiset keskiyön seriffit takaisivat suomalaisten turvallisuuden. Katupartiot suojelevat meitä vierailta kulttuureilta ja poliisit katupartioilta. Kenenkään ei pidä leikkiä lainvalvojaa – kyllä poliisi hoitaa työnsä niin kuin tähänkin asti.
En keksi katupartioiden viimeaikaisesta toiminnasta yhtäkään esimerkkiä, joka lisäisi ihmisten turvallisuuden tunnetta öisillä kaduilla. Soldiers of Odinin tehtävä onkin lietsoa pelkoa ja provosoida ulkomaalaisia, eikä taata kenenkään turvallista kotimatkaa. Odinilaisten omat säännöt tukevat mainiosti edellistä väitettäni, sillä he voivat tilanteen vaatiessa käyttää teleskooppipamppua, sumutteita ja nyrkkirautaa (Yle 16.3.).Soldiers of Odin siis levittää turvallisuuden ilosanomaa mainostamalla, millaisia järjestyslaissa kiellettyjä esineitä katupartiot ovat valmiita käyttämään. Lisäksi katupartioita koskevassa uutisoinnissa on vilahdellut kuvia, joissa partiolaiset poseeraavat aseiden kanssa.
On jo sinänsä ristiriitaista, että vieraita kulttuureita syövän lailla pelkäävät Odinin soturit valitsevat nimensä germaanitarustosta. Katupartioiden piti suojella meitä avuttomia suomalaisia kaikelta ulkomaiselta, mutta he syyllistyvätkin itse vieraassa tarustossa vellomiseen. Onneksi kaikelle on looginen selitys.Partiolaiset ovat germaanijumalaa matkien luopuneet molemmista silmistään – eivät vain toisesta. Näkökenttä rukattiin niin kapeaksi, ettei öisen kaupungin kadulla kykene tiedostamaan omaa ristiriitaisuutta saati käytöstä. Tämä itsetajuttomuus muistuttaa paljon 1990-luvun skinhead-kulttuuria.
Mitä eroa on Soldiers of Odinin jäsenellä ja skinheadilla? Skinheadit olivat nuoruudessani yläasteikäisiä, mutta katupartiolaiset ovat kolmekymppisiä. Itse asiassa keski-ikä teki ennätysloikan, kun Turun kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpää kertoi Ylelle kuuluvansa Soldiers of Odiniin.
Nykyään on unohtunut, että asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Katupartioista käytetään muun muassa termiä jyrkän kansallismieliset. Suomi-suomi-sanakirjassa tämä on ennen tarkoittanut uusnatsismia.
Isojen poikien naamiaiskulkueissa onkin piirteitä toisen maailmansodan aikaisen Saksan SA-joukkojen toiminnasta. Sillä poikkeuksella, että Soldiers of Odin on aikuisten äijien liveroolipelaamista.
