Väistämissäännöt muuttaneet
liikennekäyttäytymistä
Kiitän Heikki Leppäkoskea niin oikeasta ja nasevasta mielipiteestä koskien väistämissääntöjä, kun kyseessä on jalankulkija, joka aikoo tai suunnittelee ylittävänsä katua suojatiellä (TS 24.2.).
Ajan työssäni melkein vallan kaupunkiliikennettä ja olen kauhukseni seurannut, miten tämä uusi laki on saanut ihmisten käyttäytymisiä liikenteessä muuttumaan.
Aikaisemmin oli enimmäkseen homogeeninen yhteistyö liikenteen sujumisen kannalta, mutta nyt kun on tämä uusi laki niin tuntuu ihan siltä kuin että jotkut jalankulkijat nauttisivat siitä, että saavat kymmenien autojen letkan pysähtymään.
Itse, kun olen jalankulkija, jään riittävän kauas suojatieltä, että autoilijan ei tarvitse tuntea rikkovansa lakia kun ei pysähdy päästääkseen minua yli.
Joskus peräti viittaan, että ehdin kyllä odottaa muutaman sekunnin jotta liikenne sujuvasti kulkisi, aivan niin kuin kirjoittaja itsekin totesi.
En ymmärrä mihin tällä lailla pyrittiin. Turvallisuuteenko? Luulen, että nyt, kun moni tietää että laki antaa hänelle oikeuden ylittää suojatiellä ja liikenteen pitää pysähtyä, niin se voi koitua myös monelle surmanluokuksi, ainakin näin liukkailla. Ja kuten kirjoittajamme totesi, ei lohduta yhtään kun makaa sairaalassa vammautuneena, oliko oikeassa vai ei.Lainsäätäjällä saisi olla myös käytännön järkeä mukana kun laatii lakeja, ja josko saisi eduskunnaltakin edellyttää hivenen hoks’nokkaa kun niitä hyväksyvät.
Pether Artzén
