Suomi on asettanut korkeita liikenneturvallisuustavoitteita lähivuosille. Vuonna 2020 saisi kuolla enää vain 136 ihmistä tieliikenteessä. Tavoite on hyvä mutta erittäin kunnianhimoinen ottaen huomioon, että tieliikenteessä on ennakkotietojen mukaan kuollut 258 ihmistä vuonna 2015.
Suomen liikennepoliisin käyttöön ottamalla uudella strategialla ei noihin tavoitteisiin päästä, eikä siitä ole juuri hyötyä tavoiteasettelussa.
Pian liikkuvan poliisin lopettamisen jälkeen 1.1.2014 oli havaittavissa selvä muutos liikennepoliisin strategiassa. Laajan kansalaisilta saadun palautteen ja omien havaintojeni mukaan liikennettä ei valvottu maanteillä kuten ennen siitä huolimatta, että monet vakavat liikennevahingot tapahtuvat juuri maanteillä.
Taajamissa ja niiden läheisyydessä valvontaa on jossain määrin esiintynyt, mutta sitäkin on kaiken aikaa vähennetty.
Paitsi että valvonta on vedetty pois maanteiltä, on tapahtunut merkittävä muutos nopeustarkkailussa. Kaiken aikaa siirrytään yhä enemmän puskavalvontaan. Nopeuksia mitataan salaa siviilimallisista poliisiautoista ilman ennakkovaroituksia.
Menettely tuntuu oudolta eikä vastaa tutkimuksia tehokkaasta liikennevalvonnasta, joita on tehty kansainvälisesti. Monessa maassa toimitaan juuri päinvastoin, eli valvonnassa näkyvät virka-asuiset poliisit näkyvin poliisin tunnuksin olevissa autoissa.
Poliisin tavoite Suomessa tuntuu olevan sakkojen kerääminen eikä liikenneturvallisuuden edistäminen. Sisäasianministeriön tiedote 19.2.2016 vahvistaa tämän käsityksen. Ministeriö ilmoittaa, että rikesakko pienemmästä nopeuden ylityksestä parantaa liikenneturvallisuutta.Rohkenen olla eri mieltä ja perustelen käsitykseni sillä, että olen itse osallistunut kansainvälisenä asiantuntijana liikenneturvallisuusprojekteihin noin kahdessakymmenessä maassa, jolloin olen oppinut tietämään, miten poliisin liikennevalvonta tuottaa parhaat tulokset. Toleranssirajan laskeminen 1 km/h nopeustarkkailussa ei tuota samaa tulosta kuin esimerkiksi ajotapavalvonnan lisääminen. Yhden km:n /h pudotus toleranssissa on näpertelyä.
Täytyykin kysyä sitä, onko poliisin tavoite valjastaa yhä vähenevät ammattimaiset liikenteen valvojat puuttumaan pieniin ylinopeuksiin samalla, kun tielle vaadittaisiin laajaa näkyvää ja erityisesti vakavimpiin liikennerikoksiin puuttuvaa liikennevalvontaa?
Kun resurssit ovat alhaiset, liikennevalvonnan tulisi olla mahdollisimman näkyvää ja siihen pitäisi yhdistää tiedottamista niin pitkälle kuin mahdollista.
Poliisin suorittama pistekohtainen automaattinen nopeusvalvonta on myös jäänyt kehityksestä jälkeen.
Kehitys on tuonut uusia automaattisia järjestelmiä markkinoille, jotka ovat tehokkaampia liikenneturvallisuusmielessä ja jotka ovat halvempia toteuttaa kuin pistekohtaiset.
Poliisin kannattaisi ottaa selville mitkä riskitekijät piileksivät liikenneonnettomuuksien taustalla ja suunnata valvontansa riskitekijöiden vähentämiseksi.
Onko selvitetty esimerkiksi miten usein vakavat liikenneonnettomuudet ovat sattuneet ”dagen efter” -tilanteessa? Ryyppäämisestä illalla on seurannut huonouninen yö. Aamulla ajovireys ei ole paras mahdollinen huonosti nukutun yön jälkeen. Vaikka aamulla alkoholia on vain vähän jäljellä kehossa, huomiointivirheen mahdollisuus on ilmeinen.
Raskaan liikenteen valvontaan luvattiin poliisiorganisaatio muutoksen yhteydessä 1.1.2014 kiinnittää erityistä huomiota. Toisin kävi. Valvonnasta ei ole kuin rippeet jäljellä. Kabotaasiliikenteestä on viime aikoina syntynyt vilkas keskustelu. Sitä ei poliisi juuri lainkaan pysty valvomaan yksinkertaisesti siitä syystä, että liikennettä valvovia partioita ei enää maanteillä näy. Tavaraliikenne puolestaan liikkuu pääasiallisesti päätieverkostolla.On ruvettu arvailemaan, kuinka paljon ulkolaisia kuorma-autoja luvattomasti teillämme liikkuu. Aiheellinen kysymys, johon viranomaiset eivät pysty vastaamaan.
Näyttää siltä, että liikkuvan poliisin lakkauttaminen oli paha virhe, sillä todellisuudessa poliisin organisaatio ei ole kyennyt pitämään ammattimaista liikennevalvontaa tasolla, joka PORA 3:n yhteydessä poliisille asetettiin.
Poliisihallituksen ja sisäasianministeriön tavoite lisätä automaattista kameravalvontaa ei tule koskaan paikkamaan näkyvän ja ammattimaisen liikennevalvonnan tarvetta erityisesti päätieverkolla.
Sven-Olof Hassel
Kansainvälinen liikenneturvallisuusasiantuntija, ylikomisario (eläkkeellä)
