Välimeren tilanne tuo järkyttävästi esille sodan ja maiden sosiaalisten, taloudellisten ja demokraattisten olojen romahduksen seuraukset. Työ pakolaisuuden ja laittoman maahanmuuton hallinnassa edellyttää lähtö- ja kauttakulkumaiden olojen vakauttamista ja turvallisuuden takaamista.
Tilanne paljastaa myös komission ajelehtimisen. Työkalut oli, mutta EU:n palautussopimuksia ryhdytään puuhaamaan vasta nyt.
Suomen EU-puheenjohtajuuskauden alkaessa päätin sisäministerinä ja sisäasiain puheenjohtajana järjestää välittömästi ministerineuvoston kokouksen nimenomaan Välimeren ja laittoman maahanmuuton torjunnan yhteisestä politiikasta. Afrikan ja Välimeren tilannetta laittoman maahanmuuton torjunnan näkökulmasta käsiteltiin 24.7.2006 Brysselissä erillisenä asiakohtana.
Tilanteen vakavuus nähtiin jo silloin. Pidettiin välttämättömänä Afrikan ja EU:n välisen yhteistyön tiivistämistä. Tätä tarkoitusta varten pidimme Tripolissa marraskuussa 2006 erillisen kokouksen. Kokouksessa vaikeiden neuvottelujen jälkeen Afrikan Unioni hyväksyi Catanoun 13. artiklan laittomien maahanmuuttajien palauttamisesta.
Komission tiedonannon keskeiset kysymykset olivat rajavalvonnan toimivuus ja asiakirjaturvallisuus sekä menettelyt, joilla voidaan paremmin todentaa EU-alueelle tulo ja sieltä poistuminen.
Pidin puheenjohtajana tiukasti kiinni Eurooppa-neuvoston marraskuussa 2004 tekemästä päätelmästä, jonka mukaan ”Euroopan kansalaiset odottavat oikeutetusti, että samalla kun Euroopan unioni takaa perusvapauksien ja -oikeuksien kunnioittamisen, se myös omaksuu tehokkaamman yhteisen lähestymistavan rajat ylittäviin ongelmiin, kuten laittomaan maahanmuuttoon, ihmiskauppaan ja ihmissalakuljetukseen sekä terrorismiin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen”.
Laittoman maahanmuuton taustalla on usein ihmissalakuljetusta ja ihmiskauppaa. Ne ovat tänä päivänä olennainen osa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa. Niiden torjunta on osaltaan kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa.
Ihmisalakuljetuksen ja ihmiskaupan kohteeksi joutuneet henkilöt alistetaan usein epäinhimillisiin olosuhteisiin taloudellisen hyväksikäytön ohella. Laittomaan rajanylitykseen liittyy hengenvaara. Rikollisen toiminnan estämisen ohella tulee yhtä lailla kiinnittää huomiota humanitaarisiin kysymyksiin.
palautussopimuksia ryhdytään
puuhaamaan vasta nyt.”
Suomen puheenjohtajuuskaudella ajoimme läpi myös päätelmän laajennetusta yhteisvastuusta, jossa edellytettiin muun muassa Välimeren mailta sopimusten ja velvoitteiden mukaista toimintaa ja esimerkiksi laittomasti saapuvien rekisteröintiä, joka loisi edellytykset laajempaan yhteisvastuuseen laittoman maahanmuuton taloudellisista vaikutuksista. Luotiin myös ulkorajarahasto tukemaan mm. valvontaa.
Valitettavasti puheenjohtajuuskautemme päätelmät jätettiin huomioimatta, kun maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka irrotettiin Vanhasen 2-hallituksessa sisäministerin tehtävistä ministeri Astrid Thorsille. Suomen ulko- ja sisäasioiden työssä unohdettiin asian laajempi hallinta ja ihmisten hädänalaisen aseman hyväksikäyttöön keskittyneen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan näkökulma.
Kokonaan unohdettiin myös sisäasioiden esityksemme, jonka mukaan ”Suojelun tarpeessa olevat henkilöt tulee voida erottaa jo alkuvaiheessa. Laittomaan maahantuloon ja perusteettomaan turvapaikan hakemiseen liittyvät palauttamispäätökset tulee tehdä nopeasti ja jäsenvaltioiden tulee antaa toisilleen asiantuntija-apua näissä tilanteissa, jotka ovat hyvin vaikeita tulijoiden suuri määrä huomioon ottaen”.
Suomen EU-puheenjohtajuuskauden linja oli sisäasioissa se, että maahanmuuton määrällinen ja laadullinen hallinta on välttämätöntä työmarkkinoiden vakauden turvaamiseksi, kotouttamisen onnistumiseksi sekä laittoman maahanmuuton ja rajat ylittävän rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi.
Nyt on välittömästi lisättävä maahanmuuttoviranomaisten ja poliisin voimavaroja turvapaikanhakemusten käsittelyyn. Miljoonan euron panostus säästää käsittelyaikojen lyhentymisenä viisi miljoonaa euroa.
EU:ssa ja myös Suomen sisä-ja ulkoasiain hoidossa aikaisemmat tärkeät avaukset on hukattu.
Sanomattakin on selvä, että kesän 2006 tilanne ei ollut näin vakava. Huolestuttavaa on, että Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä tarkastelevat tilannetta suurvaltapoliittisesti katsomosta inhimillisen katastrofin ja sodan jälkeen suurimman Euroopan vakauteen kohdistuvan uhkan hallinnan sijasta.
