Glyfosaatti ei aiheuta autismia
Mauri Mattsson väitti (TS 23.8.) lasten autismin lisääntyneen Yhdysvalloissa viime vuosikymmeninä hyvin voimakkaasti ja glyfosaatin käytön olevan syynä tähän.
Väite autismin lisääntymisestä on totta, mutta vain osaksi. Tilastotiedot, joita Mattsson käyttää, koskevat nimittäin kaikkia ns. autismikirjoon kuuluvia sairauksia, joihin varsinaisen autismin lisäksi kuuluu muun muassa lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö sekä muita autismin tapaisia tiloja. Tämä kirjoittajan epätäsmällisyys ei tietenkään vähennä ilmiön vakavuutta.
Sen sijaan väite, että syynä näiden sairauksien määrän lisääntymiseen olisi glyfosaatin käyttö, ei pidä lainkaan paikkaansa.
MIT-yliopistossa tehty tutkimus, johon Mattsson viittaa, on siellä työskentelevän Stephanie Seneff -nimisen tietojenkäsittelyopin tutkijan ja aktivistin tekemä.
Seneff on vuodesta 2011 lähtien alkanut tehdä tutkimuksia biologian ja lääketieteen aloilta, joihin hänellä ei ole koulutusta. Nytkin puheena olevassa glyfosaattia koskevassa tutkimuksessa hän syyllistyy muiden virheiden ohella siihen, että pitää korrelaatiota osoituksena syysuhteesta.
Maailman merkittävin tiedelehti, Nature, julkaisi marraskuussa 2011 teemanumeron autismista. Tämän ja muiden lukemieni luotettavien raporttien mukaan syytä autismin lisääntymiseen ei tunneta, mutta sen arvellaan ainakin osaksi johtuvan parantuneesta diagnostiikasta ja kasvaneesta tietoisuudesta.
Glyfosaatti on rikkakasvihävite. Sen käytön vaikutuksista ihmisen terveyteen on tehty lukuisia virallisia, kansallisia ja kansainvälisiä selvityksiä ja niiden yhteenvetoja.
Näistä mainittakoon Maailman terveysjärjestön (WHO) ja Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) tuoreet raportit. Mikään näistä ei näe yhteyttä glyfosaatin ja autismin välillä.
Myös glyfosaatin mahdollinen syöpävaarallisuus, jonka Mattsson mainitsee ja josta tässä lehdessä kirjoitettiin 23.7., on kiistanlainen asia eikä missään tapauksessa koske muita kuin aineen ammattimaisia käyttäjiä.
Monet muuntogeeniset kasvilajikkeet (GM-kasvit) on tehty glyfosaattia kestäviksi. Glyfosaattia käytettäessä GM-viljelmillä riittää rikkakasvien hävittämiseen yksi käsittely taimivaiheessa. Näin vältytään sellaisten torjunta-aineiden laajalta käytöltä, joista monet ovat ihmiselle paljon glyfosaattia vaarallisempia. Glyfosaatti on lisäksi luonnossa nopeasti hajoava eikä kerry elintarvikkeisiin.
Hyökkäykset glyfosaattia vastaan onkin nähtävä hyökkäyksinä GM-kasvien viljelyä ja niistä valmistettua ravintoa vastaan, mihin Mattssonkin kirjoituksensa lopussa päätyy. Tällainen asennoituminen ei perustu mihinkään järkisyihin vaan on kokonaan tunneperäistä.
