Ne todelliset ”keltaiset vaarat”
Otsikko ”Keltainen vaara sai sitruunaisen sävyn” ja rivitekstissä ”ensimmäiset nykykeltsuja huomattavasti kauniimman keltaisen värityksen saaneet...”(TS 20.9.) uutisointi vääristää turkulaista linja-autokulttuuria antamalla lukijalle ymmärtää, että kyseiset kahdeksan uutta linja-autoa olisivat uusia ”keltaisia vaaroja”, vaikka linkkareiden taustalla piilee yksityisten linja-autoilijoiden omistama LS-Liikennelinjat Oy.
Turun ”keltaisia vaaroja” on opittu pitämään kaupungin liikennelaitoksen busseina. Sittemmin laitoksesta yhtiöittämisen myötä tuli Turun Kaupunkiliikenne Oy. Toisin sanoen uusia keltavalkoisia busseja kuten myös joulun tienoilla TuKl:lle tulevia ei pidä eikä saakaan yhdistää vielä liikenteessä kulkeviin okrankeltaisiin ”keltaisiin vaaroihin”. Onkin luultavaa, että eräillä henkilöillä ei ole tietoa tai väliä, mistä aikanaan ”keltainen vaara”-nimitys on saanut alkunsa.
On palattava 60 vuotta taaksepäin, jolloin Turun kaupunginhallitus ehdotti ja sittemmin päätti aloittaa kunnallisen linja-autoliikenteen vuoden 1950 alusta. Turun joukkoliikennettä hallitsi tuohon aikaan kaupungin omat raitiovaunut ja yksityisten onnikat. Senpä takia kaupungin oli ”kaapattava” jokin yksityislinjoista, joka sittemmin oli Puutarhakatu-Kauppatori-Kärsämäki-Kauppatori-Korppolaismäki-Kauppatori-Puutarhakatu (linja n:o 4). Ensimmäiset seitsemän linja-autoa maalattiin – kuten raitiovaunutkin – vaalean ja tumman keltaiseen väriin, punaisella koristerajauksin ja helmapelteihin kiinnitettiin Turun vaakuna.
Linjansa menettäneille yksityisille liikenteenharjoittajille kaupunki pyrki järjestämään uusia linjoja. Esimerkiksi Korppolaismäkeen aiemmin liikennöinyt yrittäjä sai korvaukseksi uuden Halisten linjan. Kaikille liikennöitsijöille ei kuitenkaan pystytty osoittamaan korvaavaa linjaa mikä taas herätti pelkoa yskityisten liikenteenharjoittajien piirissä. Näihin aikoihin syntyi myös kaupungin keltaisia linja-autoja tarkoittava ilmaisu ”keltainen vaara”, jossa lähinnä kuvastui yksityisten liikennöitsijöiden suhtautuminen kunnalliseen linja-autoliikenteeseen.
Kaupunkilaiset omaksuivat nopeasti ”keltainen vaara” -nimityksen ja se pätee vielä tänäkin päivänä. Joten säilytetään perinteet ja muistot kaupungin bussiliikenteen historiassa.
