Potilaan itsemääräämisoikeus
Uskon, ettei monikaan nykyinen tai tuleva potilas ole tietoinen siitä, että monet lääkärit kokevat olevansa velvollisia loputtomasti teettämään tutkimuksia ja aktiivisesti eri tavoin hoidattamaan potilasta, vaikka kuolinpäivään asti, ellei potilas itse tai omaiset sitä aktiivisesti kiellä.
Pohdin tätä asiaa usein hoitajana ja nyt taas, kun Kaari Utrion lausumat kommentit vanhusten itsemääräämisoikeudesta ovat herättäneet paljon keskustelua.
Yhteiskuntamme on tekopyhä siinä mielessä, että hyvinkin iäkkäitä tutkitaan erilaisilla rasittavillakin tutkimusmenetelmillä ja elämää pyritään hinnalla millä hyvänsä pidentämään, mutta kun iäkäs potilas tarvitsee pitkäaikaishoivaa, ei auttavia käsiä enää olekaan tarpeeksi tarjolla.
Hoitajana näen, että sairaalassa potilaalla on paljonkin mahdollisuuksia vaikuttaa omaan hoitoonsa mikäli hän vielä on kykenevä tahtonsa ja toivomustensa ilmaisemiseen. Toivottavaa olisikin, että ihmiset miettisivät vanhuuteen ja sairauteen liittyviä asioita ja tekisivät kirjallisen hoitotahdon (lomakkeita saatavilla esimerkiksi sairaaloista), missä on mahdollisuus esimerkiksi kieltäytyä turhista ja kärsimyksiä pidentävistä hoidoista ja tutkimuksista, kun tilanne on se ettei näistä enää mainittavaa hyötyä ole.
Ehkä näin hoitajallekin jäisi enemmän aikaa itse hoitotyölle, kivunlievitykselle ja omaisille, kun tärkeintä ei olisikaan mahdollisimman tarkka diagnoosi potilaskertomuksessa, vaan ihmisarvoinen elämän päätös.
