Elämisemme tinkimätön silmäterä on ravinto: uusiutuvat luonnonvarat, puhdas vesi ja työ.
Ihmistä ja Suomea on aina kiehtonut itsenäisyys, oikeus päättää omista asioistaan.
Äkkinäiseltä EU-viljelijältä ei alkutuotanto onnistu karuissa olosuhteissamme.
Niinpä Keski-Eurooppa haluaisi lopettaa sokerijuurikkaan viljelyn Suomessa alkusoittona yli 200 000 työpaikan ja tuotannon siirtämiseksi itselleen.
Omaksi hyödykseen. Myydäkseen omat kasvavat sokeri- ja viljavuorensa meille suomalaisille. Törkeästi ja tietoisesti itsekin allekirjoittamaansa Rooman peruskirjaa vastaan: ”EU ei saa toiminnallaan aiheuttaa minkään tuotannonalan päättymistä missään jäsenmaassaan”.
Elintarvikeala on maailman suurin, työllistävin ja välttämättömin. Sitä himoitsevat kaikki, mutta sallitaan vain suurille.
Elintarvikkeiden omavaraisuus on vahvin itsenäisyyden tae. Nyt me käytämme ylivoimaisen valtaosan tähän tarvittavista varoistamme ihmisten evakkotoimintaan, kasvatettaviin asutuskeskuksiin jätevuorineen, hurlum-hei-tuhlaukseen ja peltojen asvaltointiin. Tähän kaikkeen me kasvatamme velkaamme 10 prosentin vuosivauhdilla.
Ei Suomi tällaista kestä. On tehtävä rahaakin. Toisten öljyä emme pysty emmekä halua keneltäkään rosvota.
Edellinen pääministeri uhosi, että kun hän jättää tehtävänsä, on Suomi käännetty ylösalaisin. Hän oli rehellinen. Nyt jatketaan samalla, vieläkin laveammalla tiellä. Edes perustuslaki ei enää suojaa ihmistä, yritystä, itsenäisiä kuntia, koulutusta tai terveydenhoitoa.
Suomen luontaiset menestystekijät eivät ole hävinneet. Ne vaan on joko jätetty hyödyntämättä, uhrattu kansainvälisille alttareille tai lakaistu maton alle. Yksinvaltiaasti käskemällä, demokratiaa pilkkaamalla. Vastuullinen hallitus olisi ajat sitten jättänyt paikkansa.
Kehityksemme aaltoliikkeessä olemme vajoamassa pettävine lupauksinemme pohjakosketukseen, jossa tietoinen oma etu ja valtapyrkimykset syövät Suomen ja suomalaisten menestyksen eväät.
