Miksi kuntatyöntekijät sairastavat enemmän?
TS:n Talousliitteessä 24.3. olleessa artikkelissa käsiteltiin sairauspoissaolojen määrää. Suomen todettiin kuuluvan niissä tutkimusten mukaan OECD-maiden kärkikaartiin. Silmiinpistävää artikkelissa oli ensinnäkin poissaolopäivien määrä, mutta vielä enemmän ero yksityisen ja kunnallisen sektorin välillä.
On itsestään selvää, että asialle on tehtävä jotain. Tutkimus osoittaa selkeän epäkohdan, jolla on vaikutusta yritysten kilpailukykyyn ja julkisen sektorin tehokkuuteen sekä molempien kustannuksiin. Kustannukset, jotka sairauspoissaoloista yhteiskunnalle kertyvät, ovat valtavat – yhteensä 3,4 miljardia euroa.
Suuri kysymys on se, miksi kuntatyöntekijät sairastavat 1,6 kertaa enemmän yksityiseen sektoriin verrattuna. Onko syy tähän työilmapiirissä, työtehtävissä, tautitartuntoihin altistavassa tai onnettomuus- ja tapaturmaherkemmässä ympäristössä vai missä?
Jos tämä asia on ollut kuntien tiedossa, niin onko sille yritetty tehdä jotain? Vai onko niin, että mahdollisuus ilman lääkärintodistusta pidettäviin ”saikkuihin” rasittaa kuntien tilastoja? Pidetäänkö ”saikkupäivä” kun siihen on ”oikeus” – vanha tapa?
Näin eduskuntavaalien alla puhutaan runsaasti julkisen talouden leikkaustarpeista. Harvempi ehdokas kuitenkaan tuo esille kohdennettuja leikkauskohteita, peläten oman asemansa heikentymistä vaalitaistossa.
Tähänkin asiaan voisi joku poliitikko puuttua. Sen kustannuksia voidaan leikata ilman leikkauksia, kun muutetaan käytäntöjä ja ohjeistusta.
Lääkäreiden kirjoittamat sairauslomaperusteet tulee saada yhdenmukaisemmiksi selkeällä ohjeistuksella, kuitenkaan poikkeuksia unohtamatta.
Julkisen sektorin poissaoloihin on puututtava selkeillä ohjeilla ja lääkärin kirjoittamilla todistuksilla. Turhat poissaolot on saatava loppumaan niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Siten saadaan tehokkuus ja kilpailukyky paranemaan.
Se on kaikkien etu, silloin ehkä säästytään joltakin leikkaukseltakin.
