Ruusuja ja risuja hoitotarvikejakelulle
Tilasin ohjeiden mukaisesti kolme viikkoa ennen matkalle lähtöäni Turun hoitotarvikejakelusta tarvitsemiani Contour- ja On Call-verensokerimittausliukoja. Noudin liuskat ja muut tarvitsemani diabetestarvikkeet perjantaina 13.3..
Pakkasin matkatavarani ja diabetestarvikkeeni matkalle mukaan. Tällöin huomasin, että tilaamiani On Call -liuskoja ei oltu pakattu mukaan. Minulla ei ollut aikaa korjata asiaa ja ajattelin, että sainhan kuitenkin noita toisia liuskoja mukaani.
Lähdin junalla Lappiin kohti Kolaria, jonne saavuin lauantaina 14.3. Koska vanhat Contour-liuskat olivat melkein lopussa jo ennen matkalle lähtöäni, jouduin avaamaan heti määränpäähän saavuttuani uuden mukaan saamani Contour-liuskapurkin. Pakkauksen ulkoasu oli hivenen erilainen, mutta ajattelin sen johtuvan vain ulkoasumuutoksesta.
Yritin mitata verensokerin uutta liuskaa käyttäen, mutta mittari ei hyväksynyt saamiani liuskoja eikä toiminut niiden kanssa.
Minulla on matkoillani mukana aina varmuuden vuoksi kaksi erimerkkistä mittaria. Kumpaankin sopivat tietenkin vain sen omat liuskat. Koska en saanut matkalleni mukaan On Call -liuskoja ja toisetkin liuskat olivat vääränlaiset (Contour Next), laskin, montako päivää tulisin pärjäämään mukana olevilla liuskoilla. Ne eivät olisi missään nimessä riittäneet matkani loppuun asti.
Lähetin heti lauantaina 14.3. tilanteestani sähköpostiviestin Turun hoitotarvikejakeluun. Mitään paniikkia ei ollut, joten en ryhtynyt muihin toimenpiteisiin, ennen kuin saisin vastauksen.
Tiistaiaamuna minuun otettiin yhteyttä ja pahoiteltiin tapahtunutta. Olin kuulemma tilannut aivan oikein ja oikeita liuskoja, mutta toiset liuskat oli kuitenkin kokonaan jätetty laittamatta laatikkooni ja toiset olivat vääränlaiset.
Lupasin selvittää paikallisesta apteekista, josko heillä olisi tarvitsemiani verensokeriliuskoja, mutta eipä ollut ja niiden toimittamiseenkin olisi mennyt aikaa kolme päivää. Purkillinen liuskoja olisi maksanut runsaat 70 euroa.
Lähetin tilanneinfon Turkuun tekstiviestillä saamaani numeroon. Jo illalla sain soiton, että Itella toimittaisi minulle liuskalähetyksen perjantaihin klo 17 mennessä. Arvelin pärjääväni siihen saakka ja jäin odottamaan toimitusta. Liuskat saapuivat sovittuun aikaan ja loppumatkani oli pelastettu.
Mutta miten olisi ollut, jos sama tilanne olisi tapahtunut kuukautta aiemmin, jolloin olin matkalla Ranskan Alpeilla tai kolmea kuukautta ennen sitä, jolloin olin matkalla 15 000 kilometrin päässä Suomesta, Etelä-Amerikassa?
Ykköstyypin diabeetikolle on elintärkeää mitata verensokeri ja saada tieto arvoista. Ilman mittaustulosta on vaikeaa arvioida insuliiniannostelua ja jos tilanne ei ole hallinnassa, se johtaa ongelmiin.
Vielä kun kommunikointi tuolla Brasilissa, Argentiinassa ja Paraquayssa oli sangen hankalaa, niin avun saaminen olisi mahdollisesti ollut tosi vaikeaa.
Hoitotarvikejakelu on saanut paljon kritiikkiä toimintatapojensa muuttamisesta ja vaatimuksistaan kolmen viikon etukäteistilaamisesta.
Ennen asiakas näki mitä sai mukaansa ja pystyi heti antamaan palautteen.
Nyt ruskeaan pahvilaatikkoon pakatut tarvikkeet ovat ilman tilaus/lähetyslistaa ja on tosi vaikeaa muistaa jälkikäteen pikaisesti, mitä joko sähköisesti tai puhelimitse olit tilannut.
