Riittävätkö resurssit
Lapset on laitettava ensimmäiselle sijalle. Miten yhteiskunta selviää ja pystyy hoitamaan kaikki, pahalta näyttää. Yhteiskunnan hoitoon on kaatumassa aina vaan enemmän ja enemmän. Vasta oli uutisissa tämmöistäkin, pitää opastaa ja tukea kodin hoidossa ja raha-asioiden hoidossa ihan kädestä pitäen. Opetetaan jäsentämään päivän tekemiset, nukkumaanmenot, tiskaukset ja pyykinpesut. Voi vaan kuvitella, että miten se lasten kasvatus näissä oloissa. Kaiken kukkuraksi kun aina vaan enemmän ihmisiä joutuu päihdeköukkuun, niin kyllä toivottomalta näyttää.
Löytyykö noita terapeutteja, joilla itsellä asiat kunnossa ja rahat heidän palkkaamisekseen. Pahinta on tuo räjähdysmäisesti kasvava huolehdittavien joukko. Suurilla prosenttiluvuilla on lisääntynyt myös huostaanotettujan lasten ja nuorten joukko.
Pelkään pahoin turvaverkkojen repeämistä. Tällä hetkellä resurssit menevät seurauksien hoitoon. Mistäpä viisaus paneutua alkusyihin. Harvoin kuulee puhuttavan ja toimittavan siihen suuntaan, että odotettaisi ihmisten itse ryhdistäytyvän ja katsovan peiliin, kun valintojaan tekevät. Missä on raittiusliike ja kansalaisten valistaminen. Televisio sopisi tuohon mainiosti. Muistattehan Pekka Puskan ja tupakasta vieroituksen. Kyllä nyt olisi paljon aiheita, johon voisi tv:tä käyttää. Nuoret parit tarvitsisivat paljon opetusta lasten hoitoon ja arjen pyörittämiseen. Huonoa esimerkkiä ovat Big Brotherin kaltaiset tv-ohjelmat ym.
Juuri aikuisten vääristä valinnoista kärsivät lapset ja kierre jatkuu. Kun ajattelen tätä kaikkea, aikamoinen suma on silmieni edessä. Syyt ja seuraukset kietoutuvat toisiinsa hyvin laajalla verkolla. Päättäjien toimet ovat hitaita ja sidoksissa lakeihin ja asetuksiin. Kun jotain toimintaa muutetaan, taas on laadittava uusi laki ja sekin on sitten mentävä eu-parlamentin maun mukaan. Byrokratiaa ja byrokratiaa, siltä kaikki näyttää.
Minä voin vaan omalta osaltani hoitaa mamman osani parhaani mukaan, muuta en voi.
