Eurokriisi perinnöksi
seuraavallekin hallitukselle

TS on vuosien varrella julkaissut monia asiantuntevia artikkeleita EU:sta ja eurosta, viimeksi 22.2.

Kansamme enemmistö hyväksyi liittymisen unioniin kansanäänestyksessä vuonna 1994. Myötäjäisenä tuli myös Maastrichtin sopimukseen kuulunut rahaliitto.

Suomi irtaantui muista Pohjoismaista, jotka säilyttivät oman valuuttansa. Norjakin pärjää aika hyvin EU:n ulkopuolella luonnonvaroillaan ja hiihtoladuilla vielä paremmin.

Venäläisten meille 1860-luvulla antama markka vaihdettiin euroon vuonna 2002 ilman kansanäänestystä. Pääministeri Paavo Lipposen hallitus (sdp, kok, vas, vihr ja rkp) hyllytti markan, josta luopumista silloinen oppositio (kesk, kd ja ps) pitivät liian riskialttiina ratkaisuna.

Korkotason lasku ja tietynasteinen vakaus toteutuivatkin lupauksista, mutta sitten muun muassa Kreikan ja Saksan poliittisen ja taloudellisen kulttuurin erot ovat osoittautuneet liian suuriksi.

Uhista monet ovat valitettavasti toteutuneet ja ylisuuret odotukset osoittautuneet katteettomiksi.

Globalisaation ja markkinavoimien todellista mahtia ei silloin varmaan kukaan oikein osannut ennakoida. Ne eivät ole vallassamme.

Nykyinen hallitus sai ja tuleva saa huonon perinnön. Euron perintöveroa maksetaan vielä pitkään, onhan kriisi vienyt VTV:n mukaan kansantaloudeltamme reilusti yli 40 miljardia euroa. Tällä on heijastusvaikutuksensa myös kuntien talouteen.

Köyhyys kirpaisee samalla tavalla Kreikassa kuin Suomessakin eivätkä puheet liittovaltiosta paljon lohduta.

Pelkällä EKP:n setelielvytyksellä ei tästä selvitä, vaan kaivataan kilpailukykyä ja työllisyyttä parantavia toimia sekä ennen muuta rauhantilan palaamista Venäjän ja EU:n välille.