Valon pilkahdus juutalaisille
Yli tuhat Norjan 150 000–200 000 muslimista osallistui Oslossa 21.2. juutalaisen synagogan edessä pidettyyn mielen-ilmaisuun, jossa osoitettiin tukea Norjan pienelle noin 1 000 hengen juutalaisvähemmistölle.
”Ei antisemitismille, ei islamofobialle”, toistivat mielenosoittajat. Päätteeksi Norjan juutalaisyhteisön päärabbi lauloi synagogan edessä mielenosoittajille perinteisen sabattilaulun.
Toisaalla tuotiin esiin, että missä juutalaisia puolustavat muslimit olivat silloin, kun vuoden 1948 jälkeen 900 000 juutalaista ryöstettiin ja ajettiin ulos arabimaista. Samoin voidaan kysyä myös kristityiltä missä heidän kristillisyytensä on ollut historian pimeimpinä hetkinä juutalaisia vainotessa ja tuhotessa.
Edes keskitysleireiltä selviytyneillä juutalaisilla ei ollut sijaa missään maailmalla. Niinpä ainoaksi todelliseksi ja luontevimmaksi turvapaikaksi muodostui Britannian vastustuksesta huolimatta juutalaisille Israelin maana tunnettu alue, joka sittemmin ankarien taistelujen jälkeen palautui jälleen itsenäiseksi valtioksi, Israeliksi.
On sinänsä absurdia, että arabivaltiot juutalaisten karkotuksineen ja toisaalla kristityt omalla juutalaisiin kohdistuvalla sydämettömyydellään edesauttoivat Israelin valtiollista asemaa.
Oslon muslimien mielenilmaisu juutalaisten puolesta oli uusi raikas tuulahdus inhimillisyydestä, jonka ei soisi jäävän ainoaksi eikä ainutkertaiseksi. Tästä lienee kuitenkin vielä pitkä matka Israelin valtiolliseen hyväksymiseen.
Kristillisessä maailmassakin ainoastaan murto-osa varsinaisesti hyväksyy Israelin valtion sellaisenaan. Hyväksyminen on kytketty yhä enemmän ”kahden valtion” (arabit ja Israel) olemassaoloon, joka toteutuessaan kyseenalaistaisi Israelin valtiollisen aseman, mikä kyynisesti lienee tarkoituskin.
