Auto- ja pyöräteiden sekä jalankulkuväylien kuivakkaat pientareet ovat ekosysteeminä tärkeitä ennen kaikkea monille luonnonkasveille. Monenlaisissa piennarbiotoopeissa viihtyvät erityisesti matalakasvuiset perinnemaisemalajit, jotka aiemmin olivat yleisiä pihapiirin kedoilla ja laidunhakamailla.
Pientareiden liiallinen niitto yksipuolistaa näitä luonnonarvoiltaan merkittäviä kukkaniittyjä. Tiehallinnon omissa laajoissa NIINI-projektin tutkimuksissa on todettu lajiston pysyvän monipuolisimpana pientareilla, joilla niitto tehdään yhden kerran kesässä elokuun lopussa (Niiton vaikutus tienpientareiden niittyeliöstön monimuotoisuuteen, Tiehallinnon selvityksiä 9/2006).
Näin toimien useimpien kasvien kypsät siemenet ehtivät kylväytyä. Nykyisin ensimmäinen, viikkoa ennen juhannusta tapahtuva, niitto on erityisen tuhoisa. Tuo niitto katkoo harvinaisuuksia ja rauhoitettujakin kasveja; Turussa muun muassa hirvenputkia ja valkolehdokkeja.
Yleisemmät kissankellot, päivänkakkarat, kaunokit ja nätkelmät katkotaan parhaimman kukinnan tai nuppuvaiheen aikaan. Myöhemmin kesällä niiden kasvu on kituliasta ja ne kukkivat niukasti.
Turussa jopa kolme kertaa kesässä tapahtuvaa niittoa perustellaan vesakon torjunnalla ja näkyvyyden parantamisella. Nykyinen niitto tapahtuu kilometritolkulla pientareilla, joissa vesakkoa ei ole lainkaan. Tavoitteena lienee siten jonkinlaisen nurmikon ylläpitäminen.
Kohdennettuun järkevään vesakontorjuntaan riittäisi monin paikoin jopa yksi niitto kahden vuoden välein. Joissakin Varsinais-Suomen kunnissa, esimerkiksi Kustavissa, torjunta tehdään kerran vuodessa loppukesällä.
Teiden risteysalueilla kasvillisuuden madaltaminen on toki tarpeellista ja välttämätöntä. Risteysalueet ovat usein kylvönurmikoita eivätkä varsinaisia piennarniittyjä. Myös märissä ojissa kasvavaa järviruokoa pitää eräin paikoin madaltaa vuosittain.
Kuntien budjetoidessa ensi vuoden menoja on pientareiden hoitoa järkeistämällä saavutettavissa huomattavia säästöjä, jos niitto suoritetaan pääsääntöisesti kerran kesässä. Niittokustannukset ovat 0,16 euroa/m2 eli noin 3 200 euroa kilometriltä, jos niittoterän leveydeksi lasketaan kaksi metriä. Varsinais-Suomessa niittokilometrejä on satoja, Turussakin varmasti kymmeniä.
Turun kohdalla ei kustannustietoja pyynnöistä huolimatta ole saatavissa, nähtävästi useasta alan toimijasta ja kilpailutilanteesta johtuen. Helsingissä kokonaiskustannukset ovat 387 000 euroa vuonna 2014.
Luku sisältää myös puhtaanapidon piirissä olevat arvopiennarniityt, joilla kustannukset ovat 0,51 euroa/m2. Käsite ”arvopiennarniitty” on Suomessa melko uusi.
Pientareiden hoidosta tai pikemminkin harkitusta hoitamattomuudesta kiittävät katsojan hyvän mielen ja virkeyden lisäksi kasvit, perhoset, heinäsirkat ja monet muut luontomme asukit; luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti kasvaa.
