Tampereen ratikkahankkeen suunnittelurahasta ja Helsingin Länsimetron jatkosta päätettiin valtiovarainministeriössä vain vähän ennen kuin malesialaiskone ammuttiin alas levottoman Itä-Ukrainan ilmatilassa. Sen jälkeen onkin lännen ja Venäjän välisessä nokittelussa ajauduttu jo kauppasodan asteelle, jollaista ei keväällä Ukrainan kriisin alkuvaiheessa vielä osattu odottaa.
Sen vuoksi ratikan ja Länsimetron rahoitus pitää arvioida kokonaan uudelleen. Kun Tampereella on aloitettu vielä tunnelin rakentaminen, niin ei samaan aikaan tule aloittaa toisen ”Kankkulan kaivon” rakentamista.
Hankkeiden on syytä palvella vientiteollisuutta, ja sitä nämä kaksi kohdetta eivät edusta. Esimerkiksi Lapista johonkin Pohjois-Norjan satamaan jatkettu rautatie olisi koko Suomen taloutta hyödyttävä hanke.
Sitä paitsi valtio ottaa jo vuodessa enemmän velkaa kuin mitä hankkeen tämänhetkinen kustannusarvio olisi. Enemmänhän kerätään myös autoilijoilta vuodessa erilaisia maksuja ja veroja. Kustannuksetkin jakautuisivat pidemmälle ajalle, sillä eihän sitä rataa vuodessa rakenneta.
Myös maakuntien rapistuvia teitä pitkin kulkee edelleenkin Suomelle tärkeän metsäteollisuuden raaka-aineita ja monia muita tärkeitä kansantalouden hyödykkeitä. Niiden väylien kunnosta tulee huolehtia nykyistä paremmin.
Kovasti Suomi tarvitsisi uusia kasvun eväitä ja uusia vientikohteita sekä hyvät yhteydet valtamerille, varsinkin Itämeren rikkidirektiivin vuoksi. Suomen talouteen ei nyt saada vetoapua Euroopasta eikä Venäjältä, eikä käpertymällä pelkästään muutaman eteläisen Suomen kasvukeskuksen ympärille.
Pohjois-Suomessa pitäisi mielellään syventää talousyhteistyötä Pohjois-Ruotsin ja Pohjois-Norjan välillä ja siten saisimme enemmän hyötyä alueen malmi- ja öljyvaroista. Etelän päättäjät näyttävät katsovan väärään suuntaan.
