Lukijoilta

Suomen oikeusjärjestelmä
perusteelliseen remonttiin

Lehtikuva/Martti Kainulainen
Lehtikuva/Martti Kainulainen

Oikeusvaltioon liittyy idea lainsäädäntö- ja tuomiovallan erottelusta. Lainsäädäntövaltaa käyttää parlamentti ja tuomiovaltaa käyttävät puolueettomat tuomioistuimet. Lainsäädäntövallan erottaminen tuomiovallasta pyrkii siihen, että poliittisia asioita käsitellään poliittisina asioina ja oikeudellisia asioita käsitellään oikeudellisina asioina.

Suomessa asiat eivät ole näin. Suomessa politiikka ja oikeuslaitos ovat kietoutuneet toisiinsa. Poliitikot päättävät, miten lakia tulkitaan ja ketkä lakia tulkitsevat. Päätöksensä poliitikot tekevät poliittisin perustein, eikä heillä ole päätöksistään juuri lainkaan vastuuta. Niin sanottua ”poliittista vastuuta” ei lasketa. Siinä on kysymys vain siitä, valitaanko poliitikko uudestaan vai ei.

Monissa sivistysvaltioissa on käytössä erillinen perustuslakituomioistuin. Yksi tämän tuomioistuimen tehtävistä on valvoa, että parlamentti ei säädä perustuslain vastaisia lakeja. Suomesta perustuslakituomioistuin puuttuu kokonaan. Sen sijaan Suomessa on erityinen eduskunnan perustuslakivaliokunta. Tämä valiokunta koostuu kansanedustajista. Kansanedustajat valitaan siihen poliitikkojen neuvottelupöydissä poliittisella sopupelillä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on valvoa lakien perustuslainmukaisuutta. Suomeksi tämä merkitsee sitä, että jos eduskunta on säätämässä lakia, joka voi olla ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa, tulee valiokunnan tutkia asia. Teoriassa perustuslakivaliokunta ei toimi tätä tehtävää suorittaessaan poliittisena, vaan puolueettomana elimenä. Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta kuulee puolueettomien asiantuntijoiden mielipiteitä. Kyse on kuitenkin vain teoriasta, sillä jutun juju piilee siinä, että valiokunnan ei tarvitse kiinnittää näihin mielipiteisiin huomiota.

Kansanedustajat siis itse päättävät, onko heidän lakiehdotuksensa vastoin perustuslakia vai ei. Jos poliitikot tahtovat säätää perustuslain vastaisen lain, he voivat vapaasti tehdä sen. Mikään ei estä heitä tekemästä sitä. Suomen merkittävimmät oikeustieteen asiantuntijat sanoivat sekä Lex Nokian että uuden yliopistolain olevan vastoin Suomen perustuslakia, mutta se ei poliitikkoja hetkauttanut.

Oikeusjärjestelmän puolueellisuus näkyy myös suoraan tuomioistuinten työssä. Käräjäoikeudet käsittelevät asioita ns. lautamieskokoonpanoissa. Kokoonpanoihin kuuluu yleensä yksi lainoppinut puheenjohtaja sekä kolme maallikkojäsentä eli lautamiestä. Lautamiehet valitsee kunnanvaltuusto. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puolueet tekevät lehmänkauppoja, kunnes suurimmat puolueet ovat saavuttaneet yhteisymmärryksen lautamiespaikkojen jaosta.

Suomen asukkaista noin 5,6 prosenttia kuuluu puolueisiin. Koska puolueet käyttävät niille myönnettyjä lautamiespaikkoja yleensä palkitakseen aktiivisia jäseniään, valitaan lautamiehet liki aina tästä 5,6 prosentin osuudesta kaikista Suomen kansalaisista. Lautamieheltä ei vaadita minkäänlaista osaamista tai periaatteellisuutta. Ainoastaan sopiva ikä, Suomen kansalaisuus ja se, että hän on hyvää pataa päättäjien kanssa.

Oikeusjärjestelmän mädännäisyys näkyy suoraan siinä, miten oikeusjärjestelmä toimii. Tamperelaismies sai kaksi vuotta ja neljä kuukautta ehdotonta vankeutta siitä, että hän kirjoitteli internetiin rumia poliitikoista ja valtion virkamiehistä. Liki samoihin aikoihin savolainen valtion virkamies sai vuoden ja kymmenen kuukautta ehdollista alaikäisen lapsen raiskauksesta. Tässä ei ole pienintäkään järkeä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Suomen oikeusjärjestelmä tarvitsee remontin. Suomeen tulee perustaa puolueeton ja kansanedustajista riippumaton perustuslakituomioistuin, jonka tehtävänä on valvoa, että eduskunta ei pelleile perustuslain kanssa. Käräjäoikeuden lautamiehet voidaan valita kaikista edellytykset täyttävistä vapaaehtoisista puhtaasti arvan perusteella. Tuomioiden tulee olla suhteessa rikoksiin siten, että väkivallasta ja seksuaalirikoksista saa ehdottomasti enemmän kuin rumasta kielenkäytöstä tai siitä, että loukkaa sellaista abstraktia asiaa kuin ”kunnia”. Näillä eväillä päästäisiin jo pitkälle.

Oikeustieteen ylioppilas