Oliko Helsinki Priden rukkaset oikeistolle liian lyhytnäköinen periaatepäätös?
Kokoomus ja keskusta saivat maanantaina 22.5. kuulla, että Helsinki Pride -yhteisö ei hyväksy heitä tänä vuonna yhteistyökumppaneiksi Helsinki Pride -kulttuuritapahtumaan. Päätöksen syy on se, että noin 1/3 kokoomuksen ja noin puolet keskustan kansanedustajista äänesti eduskunnassa translain uudistusta vastaan.
Helsinki Pride totesi translain olevan yhteisölle niin kriittinen asia, että eivät voi katsoa tällaista puolueiden "pinkkipesua" sormien läpi. Ihmisoikeudet eivät ole omantunnon kysymyksiä ja puolueilta halutaan vaatia ihmisoikeuksien puolustamista teoin, ei vain sanahelinän tasolla.
Oliko kuitenkaan Helsinki Priden päätös loppuun asti harkittu? Usein asioilla on kaksi puolta ja liika periaatteellisuus voi kääntyä myös itse tavoitetta, kaikille yhdenvertaista yhteiskuntaa, vastaan. Itse en olisi välttämättä päätynyt kyseiseen ratkaisuun.
Tapahtumaan osallistumisen kieltäminen toki nokittaa puolueita olemaan jatkossa kunnianhimoisempia ihmisoikeus-, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksissä, mutta samalla vaikuttaa puolueiden sisäisiin valtasuhteisiin. Siinä missä Helsinki Priden päätös oli harmituksen aihe liberaalille oikeistolle, oli se iso voitto kansalliskonservatiiveille puolueiden sisällä. Nyt näet näillä äärioikeiston kovaäänisillä kommentaattoreilla on "vielä parempi syy" väittää, että Pride on vain äärivasemmistolaista propagandaa – jota se ei ole. Toki kuka tahansa oikeiston edustaja voi tulla yksityishenkilönä tapahtumaan mukaan, mutta se, miltä tilanne näyttää ulospäin, on usein koko totuutta merkittävämpää.
Ihmisoikeus- ja vähemmistöpolitiikan teko vaatii yhteistyötä yli puoluerajojen. Tulevien vuosien aikana ei tule riittämään se, että vasemmistopuolueet puolustavat vähemmistöjen oikeuksia koskevia uudistuksia. Siihen tarvitaan kipeästi myös keskusta-oikeiston liberaalia siipeä. Sen vahvuus määrittelee tämän maan ihmisoikeuspolitiikan suuntaa.
Nyt siis periaatteellisuuden nimissä matto vedettiin oikeistoliberaalien poliitikkojen jalkojen alta ja esimerkiksi kokoomuksen sisällä konservatiivit voittivat tämän erän!
Kokoomuksen suhtautuminen on ollut viime aikoina valitettavan välinpitämätöntä ihmisoikeuspolitiikassa. Äänestyksissä ei olla tehty ryhmäpäätöksiä, vaan ihmisoikeuskysymykset ovat olleet niitä kuuluisia "omantunnon asioita". Siksi jaan vihan myös vähemmistöjen kanssa. Näin ei tulisi olla missään tilanteessa.
Helsinki Priden päätöksen jälkeen vielä kokoomuksen puheenjohtaja ja hallitustunnustelija Petteri Orpo riensi lehdistön haastatteluun kertomaan, että hänen mielestään "päätös ei ollut asiallinen" ja "loukkaa monia ihmisiä kokoomuksessa". Tämä kommentointi on käsittämätöntä. Vähemmistöihin kuuluvat ovat ainoita, joilla on todellinen syy ja oikeus loukkaantua, eivät kokoomuksen tai keskustan edustajat!
Vihan ei kuitenkaan tulisi sokaista meitä näkemästä isoa kuvaa. Siksi toivonkin, että Pride-yhteisö pohtii päätöksiään muissa kunnissa Helsinkiä tarkemmin.
Periaatteellisuuden ymmärrän tietysti vähemmistöjen näkökulmasta, mutta itse päätöksestä voi isossa kuvassa olla paljon enemmän haittaa kuin hyötyä Priden ja sateenkaari-ihmisten tavoitteiden toteutumiseksi. Kehityssuunta ihmisoikeuspolitiikassa on kansalliskonservatiivien takia äärimmäisen huolestuttava jo nykyisellään, ja nyt olisi oikea aika tehdä suunnanmuutos myös oikeistopuolueissa!
Aleksi Suro
kaupunginvaltuutettu (sd)
Raisio
