Hallitusneuvotteluissa suunniteltujen koulutusleikkausten taustalla on puutteellista tietoa
Viime päivinä mediassa olleiden tietojen mukaan hallitusneuvotteluissa on ollut esillä usean kymmenen miljoonan euron leikkaukset vapaan sivistystyön oppilaitosten rahoitukseen. Suunnitelman perusteena on käytetty valtiovarainministeriön julkisen talouden meno- ja rakennekartoitusta, jossa vapaan sivistystyön koulutukset kuvataan lyhytkestoisiksi, osallistujat pääosin korkeasti koulutetuiksi ja maksukykyisiksi. Näillä perusteilla raportissa katsotaan mahdolliseksi siirtää opintoja opiskelijoiden itse maksettaviksi.
Raportissa esitetyt näkemykset kohdistetaan koko vapaaseen sivistystyöhön, vaikka todellisuudessa ne antavat täysin virheellisen kuvan erityisesti kansanopistojen koulutustoiminnasta.
Suomessa on 74 kansanopistoa, joiden järjestämät vapaan sivistystyön opinnot ovat pääosin pitkäkestoisia ja tavoitteellisia jatko-opintoihin ja työelämään valmistavia opintoja. Opiskelijoista merkittävä osa on alle 30-vuotiaita ja ilman toisen asteen tai korkea-asteen tutkintoa. Kansanopistojen pitkäkestoisiin opintoihin on mahdollisuus saada Kelan opintotukea, ja ne ovat osa suomalaista koulutusjärjestelmää.
Kansanopistojen vapaan sivistystyön piirissä järjestetään laajamittaisesti Suomessa oleskeluluvan jo saaneiden maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta ja muuta kielikoulutusta. Hallitusneuvottelujen tavoite 100 000 uudesta työllisestä on ristiriidassa koulutusleikkausten kanssa, jotka kohdistuvat työelämän ulkopuolella oleviin, joilla on heikot perustaidot ja heikko kielitaito.
On kestämätöntä, että kansanopistojen koulutus leimataan osapäiväiseksi harrastetoiminnaksi. Kansanopistokoulutuksen rahoituksen leikkauksilla olisi tuhoisat seuraukset suomalaisten koulutukselliselle yhdenvertaisuudelle.
Kansanopistojen vapaan sivistystyön piirissä järjestetään merkittävästi myös oppivelvollisten perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheiseen suunnattua koulutusta. Hallitusneuvottelujen tavoite nuorten syrjäytymisen ehkäisyn tehostamisesta ja nuorten hyvinvoinnin edistämisestä on ristiriidassa koulutusleikkausten kanssa, jotka kohdistuvat ilman toisen asteen opiskelupaikkaa oleviin nuoriin.
Kolmas merkittävä kansanopistojen vapaan sivistystyön piirissä järjestettävä koulutustoiminta on toisen asteen ja korkea-asteen nivelvaiheisiin liittyvät jatko-opintoihin suuntaavat ja valmentavat koulutukset. Korkeakoulututkintoja suorittavien nuorten aikuisten määrä on kääntynyt laskuun. Kansallisesti on asetettu tavoite siitä, että 50 prosenttia ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon vuoteen 2030 mennessä.
Korkeakoulututkintojen suorittamista edistävien koulutusten rahoituksen leikkaaminen on vahvassa ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa.
Ennen vaaleja oli esillä laajasti koulutuksen rahoituksen leikkausten välttäminen. Koulutuksen kuvattiin olevan erityissuojelussa.
Erityisen valitettavaa on, että leikkaussuunnitelmien taustalla on paljon virheellistä ja yksipuolista tietoa. On kestämätöntä, että kansanopistojen koulutus leimataan osapäiväiseksi harrastetoiminnaksi. Kansanopistokoulutuksen rahoituksen leikkauksilla olisi tuhoisat seuraukset suomalaisten koulutukselliselle yhdenvertaisuudelle.
Sen sijaan, että kansanopistoilta viedään toimintaedellytykset, suomalaisten osaamista ja hyvinvointia tulisi vahvistaa hyödyntämällä kansanopistoverkostoa vielä nykyistäkin paremmin.
Juha Kaivola
pedagoginen rehtori
Suomen kansanopistoyhdistyksen hallituksen jäsen
