Mihin hyvinvointialueiden harmonisointitoimet johtavat?

Hyvinvointialueet aloittivat toimintansa 1.1.2023. Kansan suussa ne nimettiin nopeasti "pahoinvointialueiksi". Yksi syy siihen, että kaikki "näytti huonolta", oli harmonisaatio. Taksat ja maksut yhtenäistettiin, samoin palkat.

Itse en kykene näkemään minkäänlaisena itsestäänselvyytenä, että henkilön asuinkunnasta riippumatta häneen pitäisi soveltaa täsmälleen yhtä suuria maksuja, tai että palkkojen pitäisi olla samat laajalla alueella.

Mielestäni ei olisi mitään estettä toteuttaa taksoja ja maksuja siten, että summat olisi sidottu henkilön kotikuntaan. Kaikki tietävät, että asuminen pikkukunnassa ei vastaa kustannuksiltaan maakuntakeskuksessa asumista.

Suomessa oli aikoinaan toimeentulotuen saajat jaettu kahteen ryhmään asuinpaikan mukaan. Nykyisin vastaava jaottelu koskee asumistukea saavia. Asuminen ei ole kaikkialla saman hintaista. Miksi työnteon pitäisi olla?

En toki vastusta harmonisointia, mutta sitä toteutettaessa pitäisi ottaa huomioon monia seikkoja. Sama työ sama palkka -tyylinen harmonisointi, välittämättä siitä, missä esimerkiksi työtä tehdään, tarkoittaa eriarvoistamista.

Yksityisen sektorin hoitoalalla on tätä kirjoittaessa lakko. Yksityinen sektori vaatii, että heidän pitää saada yhtä suurta palkkaa, kuin mitä julkisen sektorin työntekijät saavat. Pienissä kunnissa palkat ovat olleet matalampia.

Miten tulevaisuudessa; kun yksityisenkin sektorin palkat joudutaan kaikkialla nostamaan kasvukeskusten palkkojen tasolle, koska hyvinvointialueet harmonisoivat palkat ja väkeä tarvitaan kasvukeskuksiin, miten käy?

Unelmissani näen Utopia Suomen, joka on harmonisoitu valtakunnan tasolla. Palkat ja asumiskulut (mm. asumistuki) ovat yhtä suuret riippumatta siitä, millä alueella henkilö asuu tai tekee töitä. Vai olisiko se dystopia?

Juhani Vehmaskangas

eläkeläinen, julkishallinnon asiantuntija