Potilaan pallottelu on Turussa käsittämätöntä

Minulle tehtiin keskivaikea selkäleikkaus Tyksin T-sairaalan neurokirurgisella osastolla viime viikon alussa. Toimenpide sujui odotetusti ja hoito oli hyvää. Sekä lääkärit että hoitajat kertoivat, mitä olivat kulloinkin tekemässä, ja koin olevani ammattitaitoisissa ja turvallisissa käsissä.

Leikkaushaavasta alkoi tihkua nestettä kotiuduttuani keskiviikkona, ja pari päivää tilannetta seurattuani soitin perjantaina puhelinnumeroon, jonka olin saanut kotiuttamisen yhteydessä neurokirurgiselta osastolta. Se ei suinkaan ollut sinne vaan Turunmaan sairaalaan. Soittoaika on yksi tunti aamuisin.

Kun lopulta sain takaisinsoiton sieltä, hoitaja sanoi, että haavahoitaja on paikalla pelkästään maanantaisin. Se on todella vähän Turun kokoisessa kaupungissa! Hän kehotti soittamaan omalle terveysasemalle, mutta kuten kaikki sairastavat tietävät, sinne ei pääse läpi puhelimella.

Tämän jälkeen käskettiin soittaa Tyks Akuuttiin. Langan päässä oli ”asiakasvastaava”, joka totesi, ettei vuotava haava kuulu heille. Kimpaannuin ja kysyin, kuka ottaa vastuun mahdollisesta bakteeritulehduksesta. Tämän jälkeen minut yhdistettiin hoitajalle, joka salli minun mennä Tyks Akuuttiin.

Siellä jonotin ensin ilmoittautumiseen, jonka jälkeen odotin kaksi tuntia päästäkseni sairaanhoitajan vastaanotolle. Ennen minua ja myös minun jälkeeni jonossa oli hyvin sairaita ja tuskaisia ihmisiä, joita tilannetajuiset hoitajat vastaanottivat jonon ohi.

Kun kahden tunnin kuluttua pääsin kasvotusten sairaanhoitajan kanssa, hän totesi minun olevan väärässä paikassa. Pitää paikkansa, mutta kun haavanhoitoa ei saanut julkiselta puolelta mistään muualta.

Tämän jälkeen minut lähetettiin jonottamaan kuudennelle ihmiselle. Kun hän lopulta ehti huutaa minut sisälle, hoito oli ripeää ja ystävällistä.

Jossain mättää ja pahasti, kun haavanhoito edellyttää kuutta kontaktia terveydenhoitohenkilöstöön. Jos haavan suhteen ilmenee ongelmia viikonloppuna, sama rumba on edessä. Suositellulle omalle terveysasemalle ei nimittäin silloin pääse edes teoriassa.

Mitä tekevät kipeät, pelokkaat, yksinäiset sairaat, jotka eivät uskalla vaatia oireenmukaista hoitoa!

Taina Ratia