Urho Kekkonen kirjoitti vuonna 1952 pamfletin ”Onko maallamme malttia vaurastua?” Hän vaati voimakkaita teollisia toimia kovin vielä maatalousvaltaiseen Suomeen. Samalla tavalla on jälleen menossa moniakin rakennemuutoksia ja jos niille sanoo ei, ei tule ainakaan pitkään pärjäämään, oli sitten yksilö, yhteisö tai valtio.
Säätytalolla käydään juuri nyt neuvotteluja seuraavan hallituksen ohjelmasta, siis Suomen tulevaisuudesta. Edessä olevia haasteita ei ole syytä ainakaan kadehtia. Suomi on velkaantunut ja olemme luoneet yhteiskunnan, johon meillä oikeastaan ei ole varaa. Samassa yhteydessä on kuitenkin kyettävä ratkomaan ilmastonmuutokseen, osaavan työvoiman saatavuuteen ja moneen muuhun asiaan liittyviä ongelmia.
Neuvotteluja ei myöskään helpota tilanne maailmalla: Ukrainan sota riehuu ja todennäköisesti kysyntä teollisissa tuotteissa vähenee.
Hallitusneuvotteluissa ratkotaan ensisijaisesti koko maata koskevia kysymyksiä, mutta pöydällä on myös aiheita, joissa maakunnat ja kunnat ovat kilpasilla.
Suomessa on vain kolme väkiluvultaan kasvavaa maakuntaa: Uusimaa, Pirkanmaa ja Varsinais-Suomi. Kysymys kuuluu, annetaanko lisäkasvulle mahdollisuus, vai tehdäänkö, kuten suomalaisessa avioerossa, jossa ollaan usein tyytyväisiä, kun toinenkaan ei saa mitään.
Kasvava pääkaupunkiseutu kilpailee Tukholman, Oslon ja Kööpenhaminan kanssa, ei muun Suomen. Helsingin seudun menestyminen on kaikkien yhteinen etu. Muualla Suomessa sitten kisataan. Kärjessä kulkevat Tampereen ja Turun seudut. Tampereen asukasluku kasvoi vajaat 5000 ja Turun vajaat 3000 vuonna 2022. Kummallekin kaupungille on tyypillistä myös varakkaat ja kasvavat naapurit. Kasvu on ollut voimakasta molemmilla seuduilla erityisesti kuluneen kymmenen vuoden aikana.
Varsinais-Suomen liitto asetti hallitustavoitteensa hyvissä ajoin. Maakunta penää Turun tunnin junaa, Saaristomeren puhdistumista ja osaavaa työvoimaa.
Varsinais-Suomi on kehityksessä hyvin mukana. Sen kunnanjohtajajoukko on kovaa vauhtia uudistumassa ja myös politiikan rintamalla kulkee hyvin. Suomi saa ehkä varsinaissuomalaisen pääministerin ja innokasta tunkua politiikan eturiviin on muutoinkin.
Yrittäjyydelle on maakunnassa hyvä pohja. Suomen Yrittäjien tutkimuksessa Marttilan kunta oli ykkönen yrittäjäystävällisyydessä pikkukuntien joukossa ja Lieto keskikokoisten sarjassa. Loputkin Varsinais-Suomen kunnista pärjäsivät hyvin.
Talouden ja työllisyyden suhteen erot ovat kohtuullisen suuria. Osassa kunnistamme ei ole työttömyyttä ollenkaan, mutta suurissa ja suurehkoissa kaupungeissa työttömyys heiluu 10 prosentin tietämissä, kuten koko maassa.
Varsinais-Suomen liitto asetti hallitustavoitteensa hyvissä ajoin. Maakunta penää Turun tunnin junaa, Saaristomeren puhdistumista ja osaavaa työvoimaa. Toki listalla on monia muitakin edunvalvottavia kysymyksiä mainitun kolmen lisäksi, mutta niistä on ehkä liian toiveikasta odottaa ohjelmakirjausta.
Ekonomisti Sixten Korkman on moneen otteeseen kirjoittanut usealle hallituskaudelle ulottuvasta julkisen talouden tasapainottamisohjelmasta. Ajatus on kannatettava, Suomessa vain ei ole ollut tapana hyväksyä ”ikäviä” asioita oppositiosta käsin.
Nähtävissä on myös, että Suomen sisäpolitiikka kaksinapaistuu. En pidä sitä hyvänä asiana. Ongelmamme eivät ole helppoja, mutta helpoimmin niihin pystyy hallitus, joka rakennetaan maltillisen oikeiston ja maltillisen vasemmiston varaan, vaalitulosta toki kunnioittaen.
Varsinais-Suomi toki pärjää, mutta koko ajan pitää pyrkiä parempaan. Se edellyttää paljon yrityksiltämme, kunniltamme, yliopistoiltamme, ammattikorkeakouluilta, poliisilta sekä monelta muulta. Oleellisinta on tajuta, että muodostamme ”yhden perheen”, jossa kenelläkään ei ole oikeutta olla liian itsekäs.
Lisäksi Varsinais-Suomen itsensä tulee sitoutua aidosti päätöksiinsä. Populismi voi tuoda hetken lohdun, mutta aito menestys vaatii malttia.
Kari Häkämies
Varsinais-Suomen maakuntajohtaja
