Pääkirjastolle uusi nimi – onko tämä nyt oikein ajateltu?

Nimistötoimikunnan varapuheenjohtaja Tuomas Mikkola kirjoittaa (TS 11.5.), että Turun kaupunginkirjaston nimeäminen Mauno Koivisto -kirjastoksi ”kunnioittaisi parhaiten” hänen elämäntyötään ja myös kirjastolaitoksen suurta merkitystä elinikäisessä oppimisessa.

Siihen on nyt asiantuntijana hieman vaikeata yhtyä, erityisesti kun kirjasto ei liity varsinaisesti Mauno Koiviston elämäntyöhön. Jos viitataan hänen opiskeluunsa Turussa, niin silloin nousee esiin ensisijaisesti Turun yliopiston sekä Åbo Akademin kirjastot ja niiden opiskelijakirjallisuus, ei kaupunginkirjaston.

Ja on muistettava, että presidentti Mauno Koiviston elämäntyö oli pankkialalla ja politiikassa. Se on ja pysyy tosiasiana, jota ei nyt vain voi kirjoittaa uudelleen.

Turkulaisten poliittisten päättäjien jaarittelu ja saamattomuus ’tehdä päätöksiä’ on ehkä nyt johtanut tilanteeseen, jossa Mikkola kirjoittaa, että päätös siitä, että Turun pääkirjasto kantaa presidentin nimeä, ”on nopeasti toteutettavissa”.

Tämä on loukkaus Turun kaupungin 1800- ja 1900-luvun suurlahjoittajia kohtaan! Jos kaupunginkirjasto pitäisi nimetä uudelleen, niin se olisi siinä tapauksessa tehtailija ja kaupunginvaltuuston jäsen Fredric von Rettigin (1843–1914) mukaan, joka lahjoitti kirjastotalon vuonna 1903 turkulaisille.

Menemättä sen pidemmälle aikaisemmin esille tuotuihin näkökohtiin toteamme vain, että ehdotettu muistolaatta satamassa olisi ainoa varteenotettava vaihtoehto, ja ilman jarruttamista toteutettavissa nopeasti.

Lyhyen opettaja- ja pankkiuransa ohella Turussa Koiviston aika satamassa tuli merkitsemään hänelle hyvin paljon. Sieltä, työväen keskuudesta, hän ammensi tietoa ja keräsi aineistoa tulevaan väitöskirjaansa, joka nimenomaan keskittyi satamaoloihin.

Tom C. Bergroth

Jukka Mäkelä