Verotuksen painotusta tulisi siirtää luonnonvarojen kulutukseen – se olisi tärkeä siirto kohti kestävämpää huomista

Kuten saamme joka vuosi todeta, tulee maailman kulutuspäivä, eli päivä, jolloin olemme käyttäneet maapallolla kestävästi uusiutuvat luonnonvarat loppuun, joka vuosi aikaisemmin vastaan.

Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa maapallon väestö kuluttaa noin kaksi kertaa enemmän vuosittain kuin mihin pallomme resurssit riittävät kestävästi. Me suomalaiset pistämme vielä paremmaksi ja vuosikulutuksemme kattamiseen tarvitsemme neljän maapallon resurssit.

Niinpä kulutusta on vähennettävä erityisesti Euroopassa ja korkean kulutustason valtioissa kuten Suomessa, jossa korkea elintasomme mahdollistaa ja houkuttelee ylikulutukseen.

Koska väestön määrä pallollamme kasvaa koko ajan ja meitä on jo yli 8 miljardia, on meillä edessämme ei työvoimapula, eli pula ihmisistä, vaan pula materiaaleista ja energiasta.

Mielestäni meillä Suomessa ja laajemminkin Euroopassa on tarve lähteä korjaamaan verotuksen painotusta kohti kevyempää työtekoon kohdistuvaa verotusta ja kohti verotusta, jossa materiaalin ja energian käyttöön ja kulutukseen liittyvää verotusta kiristetään.

Verotus on aihe, jonka suhteen ei yön yli pysty tekemään suuria, mutta edellä mainitun sisäistäminen ja yhteisen tahtotilan luominen, niin Suomessa kuin Euroopassa, on ajankohtaista ja tärkeää juuri nyt. Verotuksen painopistettä hallitusti muuttamalla kohti luonnonvarojen kulutusta pystymme pitkällä tähtäimellä ohjaamaan ja sitä kautta hillitsemään materiaalien ja energian ylikulutusta. Se olisi tärkeä siirto kohti kestävämpää huomista.

Ottamalla käyttöön materiaaliveron, jonka suuruus määräytyy materiaalien harvinaisuuden, saatavuuden ja ympäristöjalanjäljen mukaan, voisimme kattaa osan nyt työn verotuksesta tulevasta verotulosta. Esimerkiksi kulutuselektroniikkaan kohdistuva vero olisi siten korkeampi kuin uusiutuvista luonnonvaroista tehdyn tuotteen vero.

Verotuksen painopisteen hallitulla muutoksella tulisi niin työnantajien kuin palkansaajien verotaakkaa pienentää. Kun työn teettäminen kannattaa ja on työntekijöille mielekästä, eli esimerkiksi vanhan korjaaminen on kannattavampaa kuin uuden ostaminen, on maapallon rajallisiin resursseihin kohdistuva kulutus pienempää.

Uudella hallituksella on nyt mahdollisuus lähteä ajamaan tätä muutosta, jossa työhön ja työntekoon liittyvä kasvu ja uusiutuvista materiaaleista tehdyt tuotteet palkitaan. Tämä olisi tärkeä askel oikeaan suuntaan, jolla maapallon rajallisia resursseja säästetään myös tuleville sukupolville.

Timo Suutarla

DI