Laboratoriojonot ovat venyneet Kaarinassa kohtuuttomiksi

Varasin 89-vuotiaalle äidilleni geriatrin aikaa Kaarinan terveyskeskuksesta, jossa olimme käyneet jo kahtena edellisenä vuonna. Geriatri määräsi viime vuonna aivoinfarkteja saaneelle äidilleni uuden käynnin ja laboratoriokokeita tälle toukokuulle. Onneksi, sillä ennakkovarauksen johdosta kaikki sujui puhelimessa mallikkaasti.

Valitettavasti geriatriaa ei enää Kaarinassa ole saatavilla, mutta, no, yleislääkärille sitten. Saimme lääkäriajan yli kolmen viikon päähän, mutta tarvittavaa aikaa laboratorioon ei tuona odotusaikana löytynytkään. Ystävällinen sairaanhoitaja pahoitteli tilannetta ja ehdotti, että tulisimme jonakin tiistai- tai torstaiaamuna kello 8–10. Aikana, jolloin laboratorioon pääsee ilman ajanvarausta.

Menimme odottavan toiveikkaina terveyskeskukseen viime torstaina tasan kello kahdeksan. Kyyditsin heikosti kävelevän äitini ovelle, ja etsin pysäköintipaikkaa. Sellaista ei löytynyt. Myöhemmin ymmärsin miksi, ja etsimiseen tuskastuneena pysäköin nurmialueelle.

Ovelta otimme vuoronumeron laboratorioon. Ihmisiä virtasi ovesta sisään, istumapaikat olivat kaikkialla varattuja, joten istahdimme kahvion tuoleille. Sanoin äidilleni, että kyllä me varmasti pian pääsemme. Meillä oli numero 60, ja tuntui, että muutamia numeroita jo palveltiin.

Pöytäseurueen puheesta selvisi kuitenkin, että jonotusnumero ei olekaan laboratorioon, vaan vasta sinne ilmoittautumiseen. Kello oli hieman yli kahdeksan, ja jonon pituus ilmoittautumiseen jo kuusikymmentä asiakasta, ja kasvoi koko ajan. Laboratoriojonon lisäksi oli ainakin kaksi muuta jonoa.

Pääsimme ilmoittautumaan hieman yli yhdeksän ja siirryimme seisomaan odotustilaan, jotta kuulemme nimemme, kun henkilökunta kutsuu. Salissa, käytävillä, seinänvierustoilla ja eteisessä odotti lisäksemme kymmeniä ja taas kymmeniä jonottajia.

Eräs ystävällinen "kanssajonottaja" antoi onneksi äidilleni istumapaikan, kiitos hänelle. Ehdin jo huolestua äidin jonotuskestävyydestä, sillä verikokeet vaativat nesteettä ja ravinnotta oloa.

Vuoromme tuli puoli yhdentoista jälkeen. Verikokeen jälkeen äiti sai lasin vettä ja sitten odotimme vielä erikseen sydänfilmiin. Näytteiden otto ja ekg kestivät vain muutamia minuutteja, mutta laboratoriokäyntimme kesti kaikkiaan hieman yli kolme tuntia. Onneksi terveyskeskuksessa on kahvio, josta saimme käynnin jälkeen ostettua keittolounaan ja kahvin.

Kaarinassa on aiemmin päässyt laboratorioon ilman ajanvarausta jokaisena arkipäivänä, mutta nyt keväällä tuli muutos kahteen päivään. Kuka sen keksi ja mihin laskelmiin perustuen? Ihmiset, ja usein ne kaikkein heikoimmat, sairaimmat ja iäkkäimmät jonottavat kiltisti.

Eräs jonottaja kertoi, että kevään muutoksesta lähtien asiakkaat ovat tulleet jonottamaan jo seitsemän jälkeen pihalle, siis pihalle, ja että jono saattaa olla ovelta parkkipaikalle. Ovet avataan puoli kahdeksan, ja automaatti, josta saa jonotusnumeron ilmoittautumiseen, avautuu varttia vaille kahdeksan.

Eli ihmiset jonottavat ensin sisälle, sitten jonotusautomaatille, sitten ilmoittautumiseen ja istuvat sen jälkeen kuin sillit suolassa odottamassa vuoroaan. Näinkö terveyspalvelujamme kehitetään? Mihin on käytetty kehitykseen varatut resurssit ja missä on terve järki?

Ja nyt joku kysyy, että miksi en vienyt äitiä yksityiselle. No niinpä. Ensi kerralla olemme viisaampia.

Jaksamista terveyskeskuksen koko henkilökunnalle, joka ei varmasti ole muutoksen takana...

Pelottaa vanheta