Koulupudokkuuden ehkäisemiseen pitää panostaa aiempaa enemmän – yhä nuorempien oppilaiden ongelma
Vaativan erityisen tuen verkoston selvityksen mukaan Suomen yläkouluissa on 4 000–6 000 oppilasta, joille kouluun lähteminen ja/tai siellä oleminen on merkittävä ongelma. Tämä vastaa 2–3 prosenttia suomalaisista yläkoululaisista. Vajaalla puolella näistä oppilaista poissaoloja on ollut koko yläkoulun ajan.
Turun kaupungin oman selvityksen mukaan kouluakäymättömyys tuottaa haasteita myös Turussa. Huolestuttavinta on, että koulunkäynnin haasteet ja jopa täydellinen kouluakäymättömyys ovat yhä nuorempien koululaisten ongelma. Viime vuosina huolta herättävät poissaolot ovat lisääntyneet selvästi, ja vakavaa huolta aiheuttavat poissaolot ovat lisääntyneet alakouluissa suhteellisesti jopa enemmän kuin yläkouluissa.
Kouluakäymättömyyteen tiedetään vaikuttavan monenlaiset asiat, niin kotona kuin koulussa, mutta neurokirjon lapset ja nuoret ovat erityisen yliedustettuja kouluakäymättömien oppilaiden keskuudessa. Arkikielellä puhutaan ADHD- ja ADD-lapsista ja -nuorista. Tiedetään, että nämä lapset kokevat ympäristönsä paikoitellen hyvin eri tavalla vertaisiinsa nähden. Esimerkiksi erilaiset valot ja äänet tai sosiaalisten kohtaamisten määrä voivat kuormittaa näiden lasten aivoja uupumukseen asti.
Kun keskittymiseen tarvittava energiamäärä onkin jo käytetty selviytymiseen, ei oppiminen enää onnistu. Samat lainalaisuudet pätevät myös ahdistuneisiin ja masentuneisiin lapsiin. Olipa lapsella jokin virallinen diagnoosi tai ei, eri tavoilla kuormittuva lapsi leimautuu edelleen herkästi koulumaailmassa vähintäänkin saamattomaksi, mutta jopa laiskaksi tai häiriköksi. Kuka meistä aikuisista menisi joka päivä töihin nämä leimat otsassa?
Tärkeimpänä toimenpiteenä kouluakäymättömyyden ehkäisemiseksi pidämme ongelmien oikea-aikaista tunnistamista ja ennaltaehkäisyä.
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry:n Kotoa kouluun -toiminta aloitti keväällä 2021 vastatakseen alakouluikäisten lisääntyneisiin koulunkäynnin haasteisiin ja poissaoloihin. Toiminta on tarkoitettu Turussa koulua käyville alakoululaisille ja heidän perheilleen, kun lapsella on myöhästelyjä, hankaluutta lähteä kouluun tai jatkuvia poissaoloja.
Tutkimusten mukaan yläkoululaisten koulupoissaolot ovat kumuloituva ongelma, joiden ennusmerkit voidaan nähdä jo alakoulussa tai jopa esikoulussa, jos osataan katsoa oikeaan suuntaan. Tähän mennessä Kotoa kouluun -perhevalmentajat ovat työskennelleet yli sadan lapsen ja näiden perheiden kanssa, joten kyseiselle ennaltaehkäisevälle toiminnalle on todellakin tarvetta. Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä Turussa koulujen henkilöstön ja muiden ammattilaisten kanssa.
Tärkeimpänä toimenpiteenä kouluakäymättömyyden ehkäisemiseksi pidämme ongelmien oikea-aikaista tunnistamista ja ennaltaehkäisyä. Koulunkäynti on jokaisen lapsen velvollisuus, mutta ennen kaikkea oikeus, joka on kirjattu YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen, jota myös Suomi on sitoutunut noudattamaan.
Sopimuksessa puhutaan myös koulunkäynnin säännöllisyyden edistämisestä ja koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisestä. Jotta sopimuksen asettamia tavoitteita ja sitä kautta lapsen oikeuksien toteutumista pystytään edistämään entistä paremmin, lastemme kouluun kiinnittymiseen ja koulupudokkuuden ehkäisemiseen on panostettava poliittisella tasolla vieläkin enemmän.
Meillä kaikilla aikuisilla on oma roolimme: päättäjien tulee tehdä tietopohjaisia, kestäviä ratkaisuja, vanhempien tukea lapsiaan kotona ja koulujen kohdata lapset yksilöllisesti kaikkine ominaisuuksineen. Lastemme kasvattamiseen tarvitaan edelleen koko kylän voimat ja viisaus.
Monica Essén
perhevalmentaja, Kotoa kouluun -toiminta
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry
Joona Sormunen
järjestötyöntekijä, Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry
