Hiilen sitominen nurmien maaperään on maailmanlaajuisesti tärkeää
Turun Sanomat julkaisi 3.3. Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijoiden mielipidekirjoituksen ”Torjunta-aineiden käyttö on nurmien viljelyssä vähäistä”. Siinä kritisoitiin tutkimusryhmäämme ja tutkimustemme relevanssia Suomen maatalouden kannalta ja viitattiin niitä käsitelleeseensanomalehtiartikkeliin ”Laidunten torjunta-aineita vähentämällä voidaan hillitä ilmastonmuutosta” (Turun Sanomat 10.2.).
Tutkimusintressimme eivät kohdistu pelkästään Suomen tilanteeseen, vaan etsimme ratkaisuja globaaleihin ongelmiin kuten torjunta-aineiden määrän lisääntymiseen maaperässä ja hiilen sidonnan tehostamiseen nurmiviljelyssä.
Kuten Luken tutkijoiden kirjoituksessa korostetaan, on torjunta-aineiden käyttö Suomessa onneksi kohtuullista. Normaalisti nurmi uusitaan 3–5 vuoden välein ja tässä yhteydessä käytetään usein glyfosaattikäsittelyä.
Luken tutkijatkin myöntävät, että Suomen kylmässä ilmastossa glyfosaatti hajoaa hitaasti ja jäänteitä siitä säilyy pellossa pitkään.
Onkin tärkeää tiedottaa glyfosaatin pitkäaikaisvaikutuksista niin maataloussektorille, päättäjille kuin kansalaisillekin. Monissa muissa maissa informaation levittäminen torjunta-aineista toki olisi vieläkin tärkeämpää.
Toinen tutkimuksemme keskeinen kohta niin globaalisti kuin Suomenkin kannalta on hiilidioksidin sitomisen tehostaminen nurmiviljelyn käytänteitä kehittämällä. Kasvit varastoivat ilmassa olevaa hiiltä niin maanpäällisenä kuin maanalaisenakin biomassana.
Isompi juuristo pystyy varastoimaan enemmän hiiltä maaperään, minkä lisäksi samalla kasvien kuivuudensieto ja maaperän kunto paranevat.
Tuloksemme osoittavat konkreettisesti, että korkeammaksi jätettävä sänki tuottaa vuosien aikana suuremman kokonaissadonsadon, vaikka niitto 5-10 cm lähempää maan pintaa näyttäisikin kasvattavan kerralla saatavaa nurmisatoa.
Monivuotisessa nurmessa korkeampi niitto ja isommat juuret tarkoittavat siis suoraa nettohyötyä viljelijälle ja karjataloudelle.
Tuloksemme paljastivat vielä tuntemattomia keskinäisiä riippuvuuksia viljelykäytäntöjen ja ympäristön kestävyystavoitteiden välillä, joten viljelijät pystyvät samanaikaisesti lisäämään satoja ja parantamaan viljelyn kestävyyttä. Glyfosaatin käyttö nurmilla haittaa maaperään varastoituneenakin juurien kasvua ja kokonaissatoa.
Koska glyfosaattimäärien mittaaminen ja hajoaminen maaperässä on vaikeasti ennustettavaa, päädyimme käyttämään kokeessamme pitoisuuksia, jotka ovat tavallisia muualla kuin suomalaisessa maataloudessa.
Toisin kuin Luken tutkijoiden kirjoituksessa annetaan ymmärtää, niin pysyvien eli luontaisten (ei-uusittavien) nurmien osuus intensiivisessä maatalouskäytössä taitaa olla harvinaista.
Tutkimuksemme yksityiskohtiin kannattaa perehtyä tarkemmin artikkelissamme, jonka vertaisarvioidut arvioijat ovat hyväksyneet sarjaan (Journals Scientific Reports and Journal of Sustainable Agriculture and Environment).
Benjamin Fuchs
dosentti, tutkija, Biodiversiteettiyksikkö, Turun yliopisto
