Lasten eteen tehtävä työ on arvokasta sen muodosta riippumatta – jopa oikea-aikaisesti toteutettu huostaanotto voi johtaa myönteiseen muutokseen
Lastensuojelun sijaishuollossa työskentelevä nimimerkki ”Rivityöntekijä” (TS mielipiteet 28.3.) kommentoi Turun Sanomissa 20.3. julkaistua artikkelia lastensuojelussa tehtyjen virheiden kasautumisesta, ja kirjoittajaa harmitti erityisesti esittämäni kommentti sijaishuollon olemattomasta tuloksellisuudesta ”pelin menettämisenä”.
Tunnen lastensuojelun sijaishuollon hyvin, sillä olen tehnyt kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta aiheesta sekä ollut yli 20 vuoden ajan päättämässä tahdonvastaisista lasten huostaanotoista hallintotuomioistuimen asiantuntijana.
Kirjoittaja toteaa alan ammattilaisena, että lapsen sijoitus olisi voitu monesti välttää, mikäli perhe olisi saanut oikeanlaista tukea oikeaan aikaan. Tämä oli myös artikkelin yksi keskeinen ajatus.
Kokemukseni mukaan jopa oikea-aikaisesti toteutettu lapsen huostaanotto voi johtaa myönteiseen muutokseen ja tarpeettomaksi käyneen sijoituksen päättämiseen nopeastikin. Tämä ajatus on kirjattuna myös lainsäädäntöömme.
Olen myös todistanut lähes uskomattomalta tuntuvia onnistumisia sijaishuollossa.
Lapsen huostaanotto ja sijoitus tehdään tilanteessa, jossa lapsen oma käyttäytyminen tai kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyden tai kehityksen. Näissä tilanteissa on reagoitava ja toisinaan joudutaan turvautumaan lapsen kiireelliseen sijoitukseen turvaamistoimenpiteenä.
Alan kouluttajana tiedän, että sijaishuollossa tehdään ammatillisesti vaativaa ja psyykkisesti kuormittavaa työtä usein traumatisoituneiden lasten ja nuorten auttamiseksi ja heidän perheidensä tukemiseksi. Olen myös todistanut lähes uskomattomalta tuntuvia onnistumisia sijaishuollossa.
Tilastojen mukaan huostaanotot ovat lisääntyneet nimenomaan yläkouluikään tulevien nuorten kohdalla. Tahdonvastaisissa sijoituksissa korostuvat nuorten neuropsykiatriset ongelmat (autismikirjon sairaudet). Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tuloksekas yhteistyö on näissä tapauksissa tärkeää.
Kirjoittaja viittaa myös siihen, ettei artikkelissa viitata lainkaan kasvatus- ja perheneuvoloihin, jotka ovat tehneet vuosikymmenet arvokasta työtä lasten ja heidän perheidensä eteen. Palveluja käsiteltiin artikkelissa yleisellä tasolla. Asiakasjonot perheneuvoloihin ovat olleet kohtuuttoman pitkiä. Kyseessä on moniammatillista osaamista tarjoava erinomainen perheiden palvelumuoto.
Kiitän nimimerkki ”Rivityöntekijää” hänen esittämistään ajatuksista. Keskustelun on hyvä jatkua.
Toivon, ettei kukaan lasten ja heidän perheidensä parissa työskentelevä ammattilainen koe rakenteellisen tason ongelmiin keskittyvää artikkelia oman ammattitaitonsa väheksymisenä tai syytöksenä. Kaikki lasten ja heidän perheidensä eteen tehtävä työ on arvokasta työmuodosta riippumatta.
Leo Nyqvist
emeritusprofessori
Turun yliopisto