Vihdoin vastuu luvatusta sotaorpojen huolenpidosta
Suomen sodissa 1939–1945 jäi orvoksi 55 000 lasta. Sotaorpoja on jäljellä noin 20 000 ja heidän keski-ikänsä on 82 vuotta. Perheenisien joutuessa rintamalle, valtiovalta lupasi heille, että perheestä pidetään huolta, jos pahin mahdollinen tapahtuisi.
Isän kaaduttua perheiden sosioekonominen asema muuttui täysin. Huoltoeläke ei vastannut isän palkkatuloja. Sotaorvot kärsivät sekä köyhyydestä että henkisistä traumoista, myös syrjinnästä ja kiusaamisesta. Yksinhuoltajaäideillä, sotaleskillä ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia kouluttaa lapsiaan. Sotaorvoille tarkoitetut avustukset toteutuivat vain osittain ja kuntakohtainen vaihtelu oli suurta. Sotaorpojen piti ottaa myös varhain vastuuta perheen taloudesta.
Kaatuneitten Omaisten Liitto vaalii sodissa 1939–1945 kaatuneiden ja sodan olosuhteissa henkensä menettäneiden muistoa sekä toimii kaatuneitten omaisten hyväksi. Liiton hallitus on aktiivisesti pyrkinyt saamaan aikaan hallinnollisen päätöksen sotaorpojen tuen kirjaamiseksi lakiin. Tavoitteen saavuttamiseksi on vuosien aikana toimittu monin eri tavoin.
Syksyllä 2018 etuustyöryhmä kävi Paula Risikon kutsusta moneen otteeseen eduskunnassa neuvottelemassa etenemisvaihtoehdoista sotaorpojen tukiasiassa. STEA:n ja KELA:n edustajien kanssa yhteistyössä päätettiin hakea STEA-hankeavustusta vuosille 2020–22. STEA myönsi rahoituksen Sotaorpojen-tuki hankkeeseen vuosiksi 2020–22.
Risikon keväällä 2019 esittämistä linjauksista saatiin toteutettua 3-vuotinen STEA-hankerahoitus 220 000 euroa/v, jonka turvin Sotaorpojen tuki -projekti voitiin käynnistää. Korona-aika vaikutti projektin toteutumiseen niin, että projekti jatkuu vielä vuoden 2023 loppuun. Toinen tavoite, lakisääteisen kuntoutuksen saaminen, ei ole toteutunut.
Tulevaan hallitusohjelmaan pitää saada sotaorpojen kuntouttavien palvelujen käynnistäminen. Esitys edellyttää valtion talousarvioon vuosittain varattavaa määrärahaa. Lakimuutokset voitaisiin toteuttaa esimerkiksi seuraavasti: Lakiin 1039/1997 ”eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta” sen 1. pykälään lisätään momentti 9: ”Sotien 1939–1945 sotaorvot. Sotaorpojen kuntouttavien palveluiden järjestäminen”.
Tai sotaorpojen kuntoutuksesta säädettäisiin vuosittain, kuten nyt säädetään sotaleskien kuntoutuksesta (A 1076/2021).
Sotaorpojen kuntoutus tapahtuisi valtion talousarvioon otettavan 5 miljoonan euron määrärahan puitteissa. Se mahdollistaisi, että vuonna 2023 elossa olevista arviolta 20 000 sotaorvosta kuntoutusta voitaisiin antaa sitä eniten tarvitseville.
Toivo Pohjolainen
Yksi sotaorpo
