Biopohjaisen hiilidioksidin ratkaisuilla kasvua sekä vauhtia vihreään siirtymään

Keskustelu Suomen roolista vihreässä siirtymässä on käynyt viime aikoina kuumana. Anttonen, Herlin ja Kaskinen nostivat tekstissään (TS mielipiteet 12.3.) ansiokkaasti esiin maamme tulevaisuuden kasvun kivijalan: vihreän siirtymän teknologiat ja ratkaisut.

Yksi tällainen kasvun keihäänkärki, jolla voidaan niin avata uusia liiketoimintamahdollisuuksia kuin edesauttaa ilmastotavoitteiden saavuttamista, on biogeeninen hiilidioksidi ja sen hyödyntäminen sekä varastointi. Sen tarjoamat mahdollisuudet olisi syytä tunnistaa ja niihin Suomen soisi myös tarttuvan.

Suomella on energiatuotantonsa, teollisuuden rakenteen ja korkeatasoisen innovaatioympäristön ansiosta kaikki edellytykset tulla biogeenisen hiilidioksidin ratkaisujen kärkimaaksi Euroopassa. Bioperäisestä hiilidioksidista voidaan tehdä sekä hiiltä, öljyä ja kaasua korvaavia tuotteita, kuten kehittyneitä polttoaineita, tai tuottaa tarpeellisia miinuspäästöjä varastoimalla se pysyvästi. Miinuspäästöjä voidaan piipun päästä talteenoton lisäksi saada aikaan valmistamalla hyödyllistä biohiiltä.

Suomalaisessa keskustelussa esiin nousee teknisten ratkaisujen tarve 2030-luvulta eteenpäin. Tosiasia on kuitenkin se, että mikäli näitä teknologioita toivotaan olevan saatavilla tulevina vuosikymmeninä, niiden kehittämiseen ja käyttöönottoon tulee panostaa jo nyt.

Muut Pohjoismaat ovat meitä jo edellä ratkaisujen edistämisessä. Hiilidioksidin kierrätyksen, kuljetuksen ja varastoinnin infrastruktuuri kehittyy kovaa vauhtia lähialueillamme.

Peli ei ole kuitenkaan vielä menetetty. Voimme ottaa oppia naapureistamme ja valjastaa käyttöön hyväksi havaittuja keinoja. Tarvitaan sekä pioneeriyrityksiä tarttumaan toimeen että julkista valtaa mahdollistamaan sujuvan toimintaympäristön.

Nykyisellään biopohjaiselle hiilidioksidille alkaa olla kysyntää muun muassa P2X-hankkeissa, mutta miinuspäästöille ei ole tarvittavia taloudellisia kannustimia, koska selkeää markkinaa ei vielä ole. Markkina on kuitenkin EU-tasolla ja globaalisti muodostumassa. Eturintamassa on vielä tilaa ja edelläkävijät korjaavat markkinalta suurimmat hyödyt niiden realisoituessa.

Seuraavan hallituksen tulee luoda biopohjaisen hiilidioksidin käytölle ja varastoinnille strategia ja tiekartta, jolla suomalaista hiilikädenjälkeä edistetään. Lisävauhtia voidaan saada varmistamalla riittävä rahoitus kehityshankkeille ja infraan, sujuvoittamalla luvitusta sekä ottamalla käyttöön kannusteet ratkaisujen käyttöönotolle.

Erika Laajalahti

asiantuntija, hiilensidonta ja CCUS

Bioenergia ry