Peli Alkon olemassaolosta kovenee
Kaupan liiton toimitusjohtaja Mari Kiviniemi, entinen pääministerimme, vastasi (TS 11.3.) ansiokkaasti mielipidekirjoitukseeni (TS 7.3.). Niin kuin hänen kuuluikin. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.
Kiviniemi väittää, että huoli alkoholimonopolista ei ole peruste torpata viinien pääseminen maitokauppoihin. Hän laskeskelee, että viinien myyntipisteiden lisääminen 12-kertaiseksi eli 370:stä 4700:aan jättää Alkolle vielä myytäväksi puolet viineistä.
Uskoisin kaupan asiantuntijalla olevan kaikki alan tiedot käytössään, mutta tosiasia on, että alkoholipolitiikkaan ja alkoholin kulutukseen vuosikymmeniä perehtyneenä rohkenen epäillä Kiviniemen arviota. Oma arvioni on, että Alkon myytäväksi jää korkeintaan 20 prosenttia viinivolyymista. Sillä Alko ei tule toimeen.
Hyvin pian ollaan tilanteessa, jota kauppa ja muut alkoholitoimijat ovat jo vuosia lobanneet eli EU lopettaa suomalaisten toimijoiden painostuksen myötä Alkon monopolin. Kiviniemi ehdottaa hurskaasti, että sitten väkevien viinojen myynti hoidettaisiin erillisillä lupajärjestelyillä.
Paljon todennäköisempää kuitenkin on, että jos alkoholitoimijat onnistuvat saamaan puolelleen eduskunnan enemmistön viinit maitokauppoihin -asiassa, he onnistuvat myös saamaan väkevät viinat maitokauppoihin, kun Alkoa ja monopolia ei enää olisi.
On varma tieto, että tarjonnan lisääminen ja hinnan alentaminen lisäävät kulutusta ja samalla myös haittoja.
Kiviniemi viittaa myös THL:n tilastoihin, jotka ovat luotettavia. Ennen uutta alkoholilakia 2018 alkoholin kulutus oli maltillisten alkoholin hintaa lisäävien eduskunnan päätösten johdosta laskenut tasaisesti pari prosenttia vuosittain. Alkoholiveroa korotettiin vuosien 2018 ja 2019 alussa keskimäärin 2,5 prosenttia ja vuoden 2021 alussa keskimäärin 5 prosenttia.
Kulutuksen lasku ei kuitenkaan jatkunut uuden lain jälkeen, vaan oli alle prosentin vuodessa. Vuoden 2021 alkoholin kulutuksen lasku johtui lähinnä koronan aiheuttamista matkustuskielloista. Matkustajatuonti väheni puolella eli vajaan litran verran vuodessa.
Vuosikymmenien tilastot kertovat karua kieltään siitä, mitä tarjonnan lisääminen tällaisen nautintoaineen osalta merkitsee suomalaisessa yhteiskunnassa. Kun keskiolut tuli maitokauppoihin ja kioskeihin 1969, alkoholin kulutus nousi kaksinkertaiseksi parissa vuodessa.
On varma tieto, että tarjonnan lisääminen ja hinnan alentaminen lisäävät kulutusta ja samalla myös haittoja.
Kiviniemi puhuu kuluttajien selkeästä toiveesta voida ostaa alle 15-prosenttisia viinejä ruokakaupasta. Hän jättää mainitsematta tutkimuksen, jossa kysyttiin, mitä mieltä kuluttaja olisi silloin, jos viinien sallimisen myötä myös väkevät viinat löytyisivät maitohyllyjen vierestä. Silloin kuluttajien selkeä enemmistö on sanonut ei.
Kiviniemi puhuu Alkon miljoonista (liikevaihto 1300 miljoonaa euroa vuodessa) kertoen, että kauppa saisi niistä ehkä puolet 700 miljoonasta ja siinäkin valtiolle meneviä euroja suuri osa. Uskokoon ken haluaa. Jos viinit päästetään ruokakauppoihin, monopoli menetetään, samoin Alko. Silloin verojen jälkeiset miljoonat vievät ne, joille alkoholin myynti siirtyy.
On myös muistettava, että eduskunnan mahdollisuudet säädellä alkoholin kulutusta ovat oleellisesti paremmat nyt, kun meillä on monopoli. Kansanedustajilla on nyt suuri vastuu alkoholiasioista päätettäessä!
Edelleen: Alkon monopoli on säilytettävä.
Martti Vastamäki
professori
puheenjohtaja, Raittiuden Ystävät ry.
