Vanhusten terveydenhoidon hyväksi koetut toimintatavat tulisi ottaa käyttöön myös sote-alueilla
Luin Turun Sanomista Risto Kaparin hyvän kirjoituksen (TS 22.2.) ja siitä innostuneena tartuin myös kynään.
Olen asunut suurimman osan elämästäni maaseutukunnassa, jossa terveyskeskuspalvelut toimivat suhteellisen hyvin, joten sen tähden ei olisi tarvinnut sote-uudistusta tehdä.
Nyt, kun olen ollut Turussa ja yrittänyt käyttää täällä terveyskeskuspalveluja, niin onhan ne jostain 1800-luvulta.
Ensinnäkin, kun yritin soittaa viime syksynä oman terveyskeskuksen puhelimeen, niin ei sieltä vastattu. Kysyttiin vain, onko asianne kiireellinen tai ei kiireellinen? Jos vastaa ei kiireellinen, niin voi saada odottaa viikon soittoa. Puhelinsoiton saatuani sain ajan terveyskeskukseen kahden kuukauden päähän.
Nyt, kun sote-alueiden asioita laitetaan kiireellisyysjärjestykseen, ensimmäiseksi pitäisi miettiä, että yli 75-vuotiaille saataisiin palautettua omalääkärijärjestelmä ja samalla oma puhelinlinja terveyskeskukseen, kun soittavat.
On tosi ala-arvoista, kun iäkkäät ihmiset joutuvat päiväkausia odottamaan takaisinsoittoa ja sen saadessaan moni muistisairas on jo unohtanut, mitä piti kysyä. Usein iäkkäät ihmiset pitävät lähes koko ajan puhelinta kädessään puhelua odottaessaan.
Ennen oli hyvä järjestelmä terveydenhoidossa, oli neuvolat, oli kouluterveydenhuolto, työelämässä oleville työterveyshuolto ja muille terveyskeskukset. Niihin kaikkiin palveluihin pääsi useimmiten samana päivänä tai ainakin samalla viikolla.
Eläkkeelle päästyä pudotaan ihan kuiluun, juuri silloin, kun useat tarvitsevat ikääntyessään terveyspalveluja enemmän. Ennakoivalla terveydenhuollolla saataisiin paljon aikaan esimerkiksi ikäihmisten neuvoloiden kautta.
Omalääkäripalvelu, joka oli aiemmin kokeiluna käytössä, oli tosi hyvä. He esimerkiksi tunsivat potilaansa, tunsivat heidät jopa puhelimessa ja osasivat antaa lääkärin määräyksiä puhelimen välityksellä. Muistisairaiden kohdalla he tiesivät heidän tilansa niissäkin tapauksissa, joissa muistisairas ei muistanut sitä kertoa.
Joka sote-alueella pitäisi olla vanhusasiavaltuutettu tai muu, joka keskittyisi vanhusten asioihin. Hän voisi samalla valvoa hoitopaikoissa vanhusten hoidon tasoa, kotisairaanhoitoa, muita kotipalveluja ja niin edelleen.
Paljon odotamme aluevaltuustoilta, että ne saavat myös vanhusten huolet paremmin hoidetuksi. Nyt pitäisi laittaa maalaisjärki toimimaan ja etsiä hyvät organisointitaidot omaavat ihmiset ja työntekijät toteuttamaan terveydenhuollon uudistukset myös vanhusten osalta.
Maija Jaakkola-Angervuori
