Viime viikkoina on käyty kiihtyvällä tahdilla keskustelua suomalaisesta peruskoulusta. Helsingin Sanomat uutisoi 3.3. myönteisen jutun vuosaarelaisesta Puistopolun koulusta, jonka oppilaat tulevat sosioekonomisesti heikolta alueelta ja keskiarvo on siitä huolimatta valtakunnallista tasoa parempi. Jutussa esiteltiin syitä hyvään menestykseen, eikä lista itse asiassa ollut mitenkään yllättävä.
Nyt olisikin tärkeää saada parhaat käytänteet laajasti jakoon, jotta saisimme nauttia laadukkaasta peruskoulusta myös jatkossa.
Olen tehnyt viime vuosina sijaisuuksia useissa eri ylä- ja alakouluissa ja nähnyt, millainen merkitys koulun toimintakulttuurilla on oppimiseen ja koulunkäyntiin. Mikä siis yhdistää hyvin toimivia kouluja? Tiivistän havaintoni viiteen tekijään.
Ensimmäiseksi nostan esiin kaikista merkittävimmän eli opettajien välisen yhteistyön. Hyvissä kouluissa opettajat vetävät yhtä köyttä ja ovat sitoutuneita noudattamaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, joihin myös oppilaat on sitoutettu. Yhdessä tehdään paljon, sovitusta ei lipsuta ja toiminta on läpeensä pedagogisesti perusteltua.
Toiseksi kouluarki on selkeästi strukturoitu ja siirtymät hallittuja. Oppitunnit alkavat täsmällisesti, niillä harjoitellaan töiden tekemistä kaikkien – ei vain parhaiden kavereiden – kanssa, ja paikasta toiseen siirrytään opettajien johdolla.
Hyvissä kouluissa opettajat vetävät yhtä köyttä ja ovat sitoutuneita noudattamaan yhteisesti sovittuja pelisääntöjä, joihin myös oppilaat on sitoutettu.
Kolmanneksi myös oppilaita vastuutetaan toimivan arjen pyörittämisestä. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi viikoittain vaihtuvia ruokala- ja järjestäjävuoroja, kaverivälkkätoimintaa sekä aamunavauksiin osallistumista. Tärkeää on, että oppilaat tulevat kuulluiksi ja saavat mahdollisuuksia toteuttaa itseään.
Neljänneksi joka ikiseltä koulussa olevalta vaaditaan asiallista käytöstä sekä muiden huomioimista. Hyvään käytökseen kannustetaan, ja oppilaille annetaan runsaasti myönteistä palautetta. Huonoon käytökseen puolestaan puututaan jämerästi.
Viidenneksi vanhempia on tiedotettu koulun linjasta ja otettu mukaan yhteistyöhön. Koti ja koulu pelaavat yhteistuumin lapsen ja nuoren eteen siten, että oppilaalla on päävastuu omasta oppimisestaan ikä- ja kehitystaso huomioiden.
Kaiken listaamani päälle on vielä todettava, etten ole nähnyt yhtäkään sellaista koulua, jossa puhelimet olisi onnistuttu integroimaan onnistuneesti osaksi kouluarkea. Puhelin on lähes poikkeuksetta häiriötekijä, joka haittaa silminnähden keskittymistä, oppimista, leikkiä ja vuorovaikutusta muiden kanssa. Päinvastoin parhaiten toimivissa kouluissa on johdonmukainen ja jämäkkä linja luurien suhteen. Niitä ei juuri käytetä.
Onneksi Suomessa kouluilla on valtaa vaikuttaa omiin toimintatapoihinsa. Toivottavasti koulut ottavat käyttöönsä toimivimmat ratkaisut, sillä yksittäisen opettajan vaikutusmahdollisuudet eivät ole järin suuret. Kouluissa onnistutaan kyllä, kun siellä edetään yhdessä askel askeleelta!
Sijaisena siellä sun täällä
