Valtiovarainministeriö julkaisi maanantaina 6.3. esityksiään valtion talouden tasapainottamiseksi. Ehdotukset sisältävät muun muassa opintorahan leikkaamista entisestään ja muuttamista lainapainotteiseksi sekä lukukausimaksujen käyttöönottoa.
Ehdotusten tekijät ovat päässeet aikanaan hyötymään maksuttomasta koulutuksesta ja opintososiaalisista etuuksista.
Perustuslain 19 § toteaa, että jokainen on oikeutettu välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, mikäli hän ei pysty itse hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa. Turun yliopiston ylioppilaskunnan mielestä opiskelijoiden tehtävä on opiskella. Siksi myös opiskeluaikana pitää pystyä tulemaan toimeen.
Me opiskelijat saamme kuukaudessa opintorahaa 268 euroa ja asumistukea Turussa enintään 330,40 euroa, mikä kattaa osan vuokrasta. Tämä ei millään mittarilla vastaa ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, sillä vuonna 2020 yhden aikuisen talouden köyhyysraja oli 1277 euroa ja kohtuullisen kulutuksen viitebudjetti 1247–1253 euroa kuukaudessa. Siten jopa opintolainan kanssa yksin asuva opiskelija elää sekä köyhyysrajan että viitebudjetin alapuolella.
Köyhyydessä elämisen lisäksi heikko toimeentulo myös hidastaa opintoja. Opintorahaa leikattiin viimeksi vuonna 2017 yhteensä 86 euroa, minkä jälkeen vuosittaiset opintosuoritukset ovat laskeneet ja opiskelijat käyttävät viikossa opintoihin aikaa kolme ja puoli tuntia vähemmän.
Me opiskelijaliikkeenä vaadimme sadan euron korotusta opintorahaan. Tämä on täysin toteutettavissa, jos päättäjillä on viisautta ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia ja halua saada nopeasti valmistuvia sekä terveitä korkeakoulutettuja työmarkkinoille.
Leikkaus johti myös siihen, että opiskelijat joutuivat ottamaan lainaa. Lainakanta kaksinkertaistui vuoden 2017 jälkeen ja on nyt 5,5 miljardia euroa. Suurimmalla osalla nykyopiskelijoista on valmistuessaan vähintään 15 000 euroa lainaa. Muutama vuosi sitten tämä luku oli vain muutama tuhat euroa.
Meissä korkeakouluopiskelijoissa on mukana tulevaisuuden hyväosaisia, mutta joukossamme on paljon myös osaopiskelukykyisiä ja matalammista lähtökohdista tulevia. Lisäksi mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin, mikä heikentää jaksamisen todennäköisyyttä työelämässä.
Suuri osa korkeakoulutetuista ei muutenkaan pääse hyville tuloille koskaan. Esimerkiksi korkeakoulutetut lastentarhaopettajat tai sairaanhoitajat eivät välttämättä tule koskaan tienaamaan niin paljoa, että heitä voisi mitenkään kutsua hyväosaisiksi.
Tässä valossa lyhytnäköinen leikkauspolitiikka onkin käymässä Suomelle erittäin kalliiksi. Korjausliikkeitä on välttämätöntä tehdä jo ensi vaalikaudella.
Me opiskelijaliikkeenä vaadimmekin sadan euron korotusta opintorahaan. Tämä on täysin toteutettavissa, jos päättäjillä on viisautta ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia ja halua saada nopeasti valmistuvia sekä terveitä korkeakoulutettuja työmarkkinoille.
Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa pitäisi olla itsestään selvää, ettei välttämätön toimeentulo tarkoita sitä, että jonkin ihmisryhmän tulee elää lainalla. Lupaamme, että opiskelijoiden toimeentulon parantaminen maksaa itsensä takaisin.
Jimi Salonen
Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen, sosiaalipolitiikka ja kuntapolitiikka
