Tasa-arvo ja aktiivinen kansalaisuus eivät saa olla kiinni laitteista ja tekniikasta, eikä edes kyvystä käyttää niitä
Ilman verkkopankkitunnuksia olet hukassa. Laskuja voit vielä maksaa suoramaksujärjestelmän avulla, tosin maksat tästä palvelusta useita satoja euroja vuodessa.
Kun tulee satunnainen lasku, esimerkiksi joku korjaamolasku, pitää sinulla olla pankkisiirtolomakkeita, joita laittaa kuoreen laskun mukana. Ellei niitä ole kotona, joudut ehkä varaamaan ajan pankistasi puhelimitse, että pääset niitä hakemaan. Joidenkin pankkien ovet ovat lukossa ja vain ajan varanneet päästetään sisään.
Kelan, verotoimiston ja erinäisten muiden tahojen palvelut ovat sinulta suljettuja ilman verkkopankkitunnuksia tai internetin käyttöä ylipäätään. Monen virkailijan neuvo kysyttäessä on: katso netistä.
THL:n laskelmien mukaan maassamme on runsaat 500 000 vammaista henkilöä. Lisäksi on noin 600 000 henkilöä, jolla on tilapäinen rajoite, esimerkiksi leikkausta odottava näkövamma. Monet toimintarajoitteiset ovat ikäihmisiä. Näiden lisäksi nettipalveluiden käyttö on hankalaa vieraskieliselle, joka ehkä vasta opettelee suomen kieltä.
Kun yhteiskunta rajaa palveluiden saatavuutta radikaalisti "vain nettiin", ollaan tärkeän tasa-arvokysymyksen äärellä. Voidaanko puhua tasa-arvosta, kun noin miljoona kansalaista on suljettu palveluiden ulkopuolelle tai heille palvelut maksavat enemmän tai niiden saatavuus on rajallista?
Onko mökin mummo tasa-arvoinen muiden kanssa, kun hänen on varattava vastaanottoaika pankista, matkustettava kymmeniä kilometrejä ja maksettava onnettomasta ”pankkipalvelusta” maltaita?
Tasa-arvo ja aktiivinen kansalaisuus eivät saa olla kiinni laitteista ja tekniikasta, eikä edes kyvystä käyttää niitä.
Olemme kaikki syntyneet tasa-arvoisiksi. Emmekö olekin?
Jaana Shelby
Kaarinan kaupunginvaltuutettu (kd)