Kollaa kesti, mutta kestääkö Ukraina?

Suomen talvisodan päättymisestä tulee kuluneeksi 83 vuotta 13. maaliskuuta. Onko nyt niin, että historia jälleen kerran toistaa itseään?

Valitettavasti Ukrainan on kohdattava samat kauheat kokemukset, jotka Suomi aikoinaan joutui kohtaamaan. Isäni taisteli talvisodassa Kollaanjoella. Kokemuksistaan sodasta hän ei paljon puhunut. Ukrainan ja Venäjän välisessä sodassa hyökkääjä on sama, joka aikoinaan kyseenalaisti Suomen itsenäisyyden.

Rauhaa ei toki vielä saatu, kunnes jatkosota päättyi. Ehdot olivat raskaat. Suomi joutui luovuttamaan maa-alueita Karjalasta, Sallasta sekä Suomenlahden ulkosaaret, suurista sotakorvauksista puhumattakaan.

Tilanne Ukrainassa näyttää samanlaiselta. Venäjän ryöstämät alueet Itä-Ukrainassa sekä jo aiemmin miehitetty Krimin niemimaa ovat ikään kuin toisinto siitä, mitä Suomen ja Neuvostoliiton välisessä sodassa tapahtui yli 80 vuotta sitten.

Ukrainan johtaja ei hevillä suostu rauhaan Venäjän kanssa, vaan ehtona on, että kaikki Venäjän valloittamat alueet, Krim mukaan lukien, on palautettava Ukrainan haltuun. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Sodan voiton kääntyminen Ukrainalle on mahdollista vain lännen aseavun tuntuvalla lisäämisellä. Kaksi EU:n jäsenmaata on huhujen mukaan kieltäytynyt antamasta panssarivaunuja Ukrainan avuksi. Jos EU:n yhtenäisyys rakoilee, tästä ei hyvää seuraa.

Jäljellä olisi vielä läntisten ilmavoimien puuttuminen taisteluihin. Tässä piilee kuitenkin sodan eskaloitumisen vaara, joten tämäkin mahdollisuus riskinarvioinnissa on otettava huomioon.

Keinot Ukrainan kannalta alkavat olla vähissä. Pahoin pelkään, että ainoa mahdollisuus rauhaan ovat ainakin osittain Ukrainan alueluovutukset Venäjälle.

Presidentti Putin ei ehkä koskaan anna periksi. Siksi sota voi kestää jopa vuosia.

Suomi suostui, tai oikeammin pakotettiin raskaisiin rauhanehtoihin. Toivottavasti Ukrainan suhteen olen väärässä, mutta sen aika sitten näyttää, kun tai jos joskus rauhaan päästään.

Erkki Santala

Pori