Itäiseltä Pitkältäkadulta Samppalinnanmäelle ja Teatterisillalle – Onko Turku kävellen liikkuvan kaupunki, erityisesti talvikelillä?
Turusta on yritetty tehdä pyöräilijöiden kaupunkia. Autoilijoiden kaupunkihan se jo on. Mutta onko se kävellen liikkuvan kaupunki – erityisesti talvikelillä?
Kun lähdemme lumikelillä kävelemään Itäisen Pitkänkadun ja Betaniankadun risteyksen tienoilta keskustaan päin, hiekanmuruja saa jalkakäytäviltä yleensä etsiä – eikä löydä. Liukuesteet kenkien pohjassa ovat saaneet eläkeläiset pysymään pystyssä ainakin toistaiseksi.
Kun saavutaan jonkin oppilaitoksen kohdalle, jonka katuosuus lienee kaupungin vastuulla, ero on silmiinpistävä. Ei ole hiekka tunnettu hyödyke täälläkään, mutta ei ole vielä auraakaan keksitty. Pyryn jälkeisenä aamupäivänä kulkijaa odottaa tiukkaan kenkien alla tamppaantunut muhkurainen lumikerros.
Kuka muistaa vielä ajan, jolloin joka taloyhtiössä oli sellainen virkailija kuin talonmies, eli talkkari? Talvella hän kolasi lumet jalkakäytäviltä kukonlaulun aikaan. Hiekkaakin löytyi riittävä määrä viskeltäväksi liukkaalle pinnalle. Nyt tilalla ovat huoltoyhtiöt, mutta joka paikkaan ne eivät näytä ajoissa ehtivän.
Mutta jatketaanpa matkaa. Kun saavumme Neitsytpolulle, joka sivuaa Urheilupuistoa, nähdään kahdenlaista hoitoa. Vasen jalkakäytävä oli viimeksi tehdyn havainnon mukaan kohtalaisesti hoidettu – hiekkaa ei tosin näkynyt. Mutta oikeanpuoleisella jalkakäytävällä oli kapea ja muhkurainen kinttupolku tarjolla kulkijalle.
Vasemmanpuoleisen jalkakäytävän reunalta Urheilupuistoon nouseviin puuportaisiin oli kiinnitetty kyltti: "Ei talvikunnossapitoa". Samansisältöisiä kylttejä voisi hyvästä syystä jakaa Turussa sinne tänne vähän laajemminkin.
Kuka muistaa vielä ajan, jolloin joka taloyhtiössä oli sellainen virkailija kuin talonmies, eli talkkari?
Neitsytpolun jatke, Volter Kilven katu, on liukkaanpuoleinen. Kadun suuntainen metalliverkkoaita näyttää unohtuneen paikoilleen. Sen tarkoituksena lienee estää jalankulkijoita menemästä liian lähelle Samppalinnanmäen jyrkännettä, jolta on joskus pudonnut muutama kivenlohkare kadulle. Eikö tätä kiviongelmaa voitaisi vähitellen korjata?
Teatterisillalle päästyään kulkijat alkavat tuntea olevansa melkein voiton puolella. Sillan pinta on yleensä lumeton, mutta pakkasyön jälkeen sen kaareva pinta voi olla liukas. Sillan pinta olisi pitänyt tehdä nykyistä karkeammaksi juuri liukkauden torjumiseksi.
Läntinen Rantakatu on useimmiten melko hyvin hoidettu, ja Kristiinankadulla jalankulkija yleensä tuntee olevansa pelastettu. Keskusta tarjoaa paikoin lämmitettyjä jalkakäytäviä, joilla vallitsee ikuinen kesäkeli. Niin kuin upouudella Kauppatorillakin.
Turussa on kuitenkin paljon muitakin reuna-alueita kuin edellä kuvattu, joissa jalkakäytävien hoito jättää talvella toivomisen varaa. Esimerkiksi Nättinummessa asuva ystävämme jää usein kotiin, kun keli on huono.
Liukkaat kadut saattavat todella rajoittaa varsinkin ikäihmisten liikkumista. Siitä voi aiheutua paitsi henkilökohtaisia myös kansanterveydellisesti merkittäviä haittavaikutuksia. Terveysviranomaiset ovat todenneet viisaudessaan, että liikkumisen puute on yhtä suuri terveysongelma, kuin tupakanpoltto!
Liukkaat kadut voivat myöskin saada monet autonomistajat lähtemään kävelyn sijasta pienille ostoksille ja kahvilaan autolla. Usein nämä matkat suuntautunevat keskustaan, jossa on Turun ylpeys, Toriparkki.
Turun piti pyrkiä vähäpäästöiseksi kaupungiksi, mutta siitä huolimatta se rakennutti Toriparkin toivottamaan yksityisautoilijat tervetulleiksi kaasuttelemaan ydinkeskustaan. Jalkakäytävien huono talvihuolto lisää tämän autoilun määrää talvella.
Jalankulkijan loppuhuokaus: Eik tarttis jottan tehrä?
Pekka Pihlanto
