Lukijoilta
Erkki Kanerva:

Sanasta henkilöä, sarvesta härkää – Muutos muutoksen vuoksi on muotia, mutta sanojen uudistus on jäänyt puolitiehen

Muutos muutoksen vuoksi on muotia. Sanojen ja sanontojen uudistus on kuitenkin jäänyt puolitiehen. On esimerkiksi ryhdytty puhumaan esimiehen sijasta esihenkilöstä. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta samaa kuin esi-isistä puhuttaessa.

Miehisyydestä on haluttu päästä eroon. Samoin pojista ja erikseen tytöistä. Joten kun pyykkihenkilö kiinnitetään pyykkinaruun ja paikalle tulee asiahenkilö tarjoamaan vakuutusta, ja lisäksi pomon lähettämä juoksuhenkilö tivaa puuttuvaa raporttia, nujertuu kenen hyvänsä henkilöhenkilön henkilöys.

Ajatusta voisi kehittää edelleen tällainen henkilököriläskin. Joskus tekstin ymmärrettävyys voi joutua kovalle koetukselle. Palohenkilöä ei ehkä ymmärretä palon sammuttajaksi vaan sytyttäjäksi.

Maahenkilö voi olla ylähierarkiaan kuuluva pomohenkilö tai sitten maalla asuva tavis.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Oikeusistuimissa ollaan luopumassa lautahenkilöistä.

Palohenkilöä ei ehkä ymmärretä palon sammuttajaksi vaan sytyttäjäksi.

Miten voi rykäistä henkilömäisesti?

En kumminkaan ehdota kaikkien henkilösanojen palauttamista. Olisi aika outoa puhua miesautosta tai mieskemiasta.

Kansa haluaa ja toteuttaa kielen muutosta itsenäisesti ja silloin sanat yleensä lyhenevät. Jollakin ei ole ”motii” tehdä jotain. Byrokratiassa asiat puolestaan mutkistuvat. Vanhainkoteja ei ole, on vanhuskeskuksia.

Lastentarhan muuttuminen päiväkodiksi on perusteltavissa, mutta puutarha ei voi olla puukoti, koska siellä on pensaitakin ja muuta kasvillisuutta. Kotipöllöä ei mitenkään ymmärrä linnuksi.

Vakiintuneet ilmaisut olisi ehkä sittenkin jo ymmärrettävyyssyistä syytä jättää ennalleen. Aviohenkilö kuulostaa yhtä oudolta kuin metaforana käytettävä luolahenkilö. Itse tunnustaudun henkilöpuoliseksi feministiksi, vaikka tästä jutusta ei sellaista selvää saisi vanha Aatamikaan.

Kirjoittaja on turkulainen sanaseppä.

Tämä viestiketju on suljettu uusilta viesteiltä.

Aiemmat viestit (2)

Vanhimmat ensin
Leo Lindstedt
Consuetudo altera natura est
eli tottumus on toinen luonto, ajattelee vanha latinisti ja kolumnistin tavoin henkiläpuolinen feministi ja "maailma on sana" - mies Tuo henkilö kuulostaa ja sanana hyvin niukasti joltain ihmiseen liittyvää ja on kankea kuin mikäkin.

S.F: selvitti mukavasti minullekin vain osin tuttua taustaa. Nyt ainakin ÅU on jo hyväksynyt sinne lähettämieni tekstien hän -sanat muodossa hen oli sitten kysymyksessä hon tai han. Ja pelastaja on tosi hyvä ratkaisu, kun työpaikan nimikin pelastuslaitos.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.
S.F.
Tehtävänimikkeiden muutoksista
"sanojen ja sanontojen uudistus on jäänyt puolitiehen"
- Mies-päätteisten sanojen taustalla on kaksi asiaa. Ensinnäkin monet tehtävät oli aiemmin varattu pelkästään miehille. Siksi esim. lautamies oli luonteva ilmaisu. Tässä mielessä niiden muuttaminen neutraalimpaan muotoon on perusteltua. Mutta monissa kielissä mies-sana on juurtunut paljon syvemmälle. Esim. englannissa man ja mankind tarkoittavat (myös) ihmistä ja ihmiskuntaa. Tämä on nähtävissä myös ruotsissa: människa (vanh. menniska) = ihminen, sekä ruotsin passiivinen man-pronomini. Suomi on siinä mielessä kiitollisessa asemassa, että meillä persoonapronominit ovat sentään sukupuolineutraaleja. Muualla tämä aiheuttaa nykyään paljon päänvaivaa. Sen sijaan kirjoittajan mainitsema henkilö-buumi on onneksi laantumassa. Siksi esihenkilöä kutsutaankin monissa paikoissa lähijohtajaksi ja palomiehen korvaajaksi on ehdotettu pelastajaa. Pelastaja on luonteva siinäkin mielessä, että palomies ei sammuta pelkästään tulipaloja, vaan tarpeen vaatiessa pelastaa myös vaikka kissan puusta. Ja onhan palolaitoskin korvattu jo pelastuslaitoksella.
Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.