Sanasta henkilöä, sarvesta härkää – Muutos muutoksen vuoksi on muotia, mutta sanojen uudistus on jäänyt puolitiehen
Muutos muutoksen vuoksi on muotia. Sanojen ja sanontojen uudistus on kuitenkin jäänyt puolitiehen. On esimerkiksi ryhdytty puhumaan esimiehen sijasta esihenkilöstä. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta samaa kuin esi-isistä puhuttaessa.
Miehisyydestä on haluttu päästä eroon. Samoin pojista ja erikseen tytöistä. Joten kun pyykkihenkilö kiinnitetään pyykkinaruun ja paikalle tulee asiahenkilö tarjoamaan vakuutusta, ja lisäksi pomon lähettämä juoksuhenkilö tivaa puuttuvaa raporttia, nujertuu kenen hyvänsä henkilöhenkilön henkilöys.
Ajatusta voisi kehittää edelleen tällainen henkilököriläskin. Joskus tekstin ymmärrettävyys voi joutua kovalle koetukselle. Palohenkilöä ei ehkä ymmärretä palon sammuttajaksi vaan sytyttäjäksi.
Maahenkilö voi olla ylähierarkiaan kuuluva pomohenkilö tai sitten maalla asuva tavis.
Oikeusistuimissa ollaan luopumassa lautahenkilöistä.
Palohenkilöä ei ehkä ymmärretä palon sammuttajaksi vaan sytyttäjäksi.
Miten voi rykäistä henkilömäisesti?
En kumminkaan ehdota kaikkien henkilösanojen palauttamista. Olisi aika outoa puhua miesautosta tai mieskemiasta.
Kansa haluaa ja toteuttaa kielen muutosta itsenäisesti ja silloin sanat yleensä lyhenevät. Jollakin ei ole ”motii” tehdä jotain. Byrokratiassa asiat puolestaan mutkistuvat. Vanhainkoteja ei ole, on vanhuskeskuksia.
Lastentarhan muuttuminen päiväkodiksi on perusteltavissa, mutta puutarha ei voi olla puukoti, koska siellä on pensaitakin ja muuta kasvillisuutta. Kotipöllöä ei mitenkään ymmärrä linnuksi.
Vakiintuneet ilmaisut olisi ehkä sittenkin jo ymmärrettävyyssyistä syytä jättää ennalleen. Aviohenkilö kuulostaa yhtä oudolta kuin metaforana käytettävä luolahenkilö. Itse tunnustaudun henkilöpuoliseksi feministiksi, vaikka tästä jutusta ei sellaista selvää saisi vanha Aatamikaan.
Kirjoittaja on turkulainen sanaseppä.
