Suuri osa nykyisestä uutisvirrasta täyttyy aineistolla Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. Etäämpää katsoen raaka tarpeeton tappaminen jatkuu, mutta sodan asemat ovat suunnilleen ennallaan.
Uutisista valtaosa käsittelee kaupunkien ja kylien valtauksia tai takaisinvaltauksia, siviilikohteiden tuhoamista, aseistuksen tilaa, voimasuhteita ja lännen keskinäistä keskustelua aseavun laadusta ja määrästä. Analysointi ja uutisointi etsii erityisesti merkkejä Venäjän häviämisestä.
Sodan vuosipäivän lähestyessä olisi paikallaan jo tuoda esiin sodan loppumisen ja sodan jälkeisen ajan skenaarioita. Näitä voidaan rakentaa moniakin, mutta tärkeätä olisi suunnata Euroopan kansalaisten huomio realistisiin tulevaisuudenkuviin.
Erityisen kriittisesti tulee suhtautua skenaarioihin, joissa Venäjä häviää sodan, koska sellaista tilannetta ei toistaiseksi historiassa ole ollut, vaikka vieraat sotavoimat ovat hetkellisesti valloittaneet itse Venäjän maaperältä suuriakin alueita. Nythän länsi ei edes päästä Ukrainaa Venäjän rajojen sisäpuolelle.
Tietenkin jo nyt voidaan lännessä nähdä Venäjän hävinneen maineessa, kauppasuhteissa, rakenneuudistusten viivästymisessä, kansainvälisessä kanssakäymisessä, luottamuksessa, henkilösuhteissa. Tämä ei kuitenkaan riitä Venäjällä häviön merkiksi. Päinvastoin, selitys on, että Venäjä on tällä sodalla torjunut rajoiltaan merkittävän fasistisen uhkan.
Jo noita sodan jälkeisiä skenaarioita luonnostelemalla voi nähdä suuren eskalaatioriskin. Se on torjuttava.
Ukrainan sota, riippumatta siitä, montako ihmishenkeä menetettiin, mitä kaikki maksoi, mitkä sillat poltettiin, voidaan liittää suuren isänmaallisen sodan sankaritarinan jatkoksi. Se liitetään koulujen oppimateriaaleihin ja populaaritaiteeseen, tv-ohjelmiin. Itsetutkistelua ei Venäjällä tehdä heti. Muuttunut kansainvälinen asema ja lisääntynyt Kiina-riippuvuus pakottavat siihen myöhemmin.
Ukraina on tietenkin tämän raskaan sodan kautta jo nyt osoittanut olevansa itsenäinen kansakunta, joka pystyy elämään ja kehittymään Venäjästä riippumattomaksi. Ukraina on siis ainakin voittanut.
Tuo edellä kuvattu Venäjän häviön kieltävä skenaario on voimassa vain, jos Venäjä pysyy pääosin koossa. On tietysti luotavissa skenaarioita, joissa Venäjä hajoaa. Nämä ovat realistisia, jos voidaan nähdä ulkoisten voimien riittävän voimakas joko sotilaallinen tai taloudellinen puuttuminen Venäjän asioihin. Kiina voisi olla tällainen voima, nykyinen USA ei.
Joka tapauksessa ainakin aselepoa, pidemmällä tähtäyksellä rauhaakin on heti alettava etsimään, voitot ja häviöt on laskettava myöhemmin. Jo noita sodan jälkeisiä skenaarioita luonnostelemalla voi nähdä suuren eskalaatioriskin. Se on torjuttava.
Osmo Nieminen
