Unohtuivatko silpomisuhassa elävät tytöt?
Maanantaina 6.2. vietettiin kansainvälistä naisten sukuelinten silpomisen vastaista päivää. Merkkipäivänä nousee vuosittain keskusteluun ihmisoikeusloukkaus, joka on läsnä myös täällä Suomessa.
Maassamme asuu THL:n varovaisen arvion mukaan noin 10 000 silpomisen läpikäynyttä tyttöä ja naista. Vaarassa joutua silvotuksi elää jopa 3000 tyttöä.
Neljä vuotta sitten Suomen World Vision oli mukana keräämässä lähes 62 000 nimeä tyttöjen silpomisen vastaiseen kansalaisaloitteeseen. Eduskunta käsitteli kansalaisaloitteen ja lakivaliokunta kuuli eri alojen asiantuntijoita.
Eduskunnan päätöksellä asetettiin työryhmä viemään lakimuutosta eteenpäin. Sen tavoitteena on ollut valmistella mahdollisimman ripeästi säännösehdotukset tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen säätämiseksi rikoslaissa rangaistavaksi nykyistä selkeämmin.
Työryhmä on yhä valmistelemassa lopullista mietintöä asiasta.
Toivon todella, että kansanedustajat kantavat vastuunsa ja varmistavat, että lainsäädännön selkeyttäminen tyttöjen suojelemiseksi saataisiin vihdoin hoidettua kuntoon.
En voi olla kysymättä, miksi tämä kestää niin kauan? Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen rikkoo useita kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joihin Suomi on sitoutunut. Suomi on myös saanut aiemminkin moitteita puutteellisesta lainsäädännöstä, joka heikentää naisten ja lasten ihmisoikeuksien toteutumista.
Kohta on vaalikevät ja päättäjät vaihtuvat. Tarkoittaako se silpomisuhassa eläville tytöille sitä, että heidän asiansa unohtuu kokonaan?
Toivon todella, että kansanedustajat kantavat vastuunsa ja varmistavat, että lainsäädännön selkeyttäminen tyttöjen suojelemiseksi saataisiin vihdoin hoidettua kuntoon.
Annette Gothóni
toiminnanjohtaja
Suomen World Vision
