Työelämän rekrytoinnin yhdenvertaisuus kompastelee edelleen toissijaisiin määreisiin kuten ikään, sukupuoleen tai etnisyyteen. Pakostakin täytyy kysyä, etteikö työtehtävien täyttämisessä tärkein tekijä olekaan hakijan koulutus ja osaaminen sekä soveltuvuus vaadittuun tehtävään?
Me annamme ymmärtää maana, että olemme moderni ja monimuotoinen Suomi kiillottamalla vain yhdenlaista kuvaa monimuotoisuudesta. Tähän kuvaan ei mahdu monikaan tämän päivän suomalaisesta, kirjo on paljon laajempi.
”Tässä on tullut väärinkäsitys, paikka on jo täytetty.” Tämä lause on monen koulutetun romanin työhaastattelun lopputulema kasvotusten. Työelämän yhdenvertaisuuden esille nostava Romako-projektin mediakampanja #TaustastaRiippumatta käynnistyi 17.1.2023.
Kampanja nostaa arjen todellisia käytänteitä, joissa romanius estää jopa valmiiksi sovitun työpäivän aloittamisen – vaikka tämä saattaa kuulostaa korviin absurdilta, niin se on ihan inhorealismin sävyttämää arkipäivää monen korkeastikin kouluttautuneen romanin työhaastattelun lopuksi.
Vastaukseksi tähän on tarjottu anonyymirekryä, joka toimii laastarin tavoin, mutta ei ole vastaus itse laittomaan työelämän syrjintäongelmaan.
Näyttää siltä, että siinä, missä edeltäjänsä #Työnimi-kampanja oli sosiaalinen kokeilu, niin nyt pohjalla on arvostetulla taloustutkimuksella teetetty valtakunnallinen kyselytutkimus pk-yrityksille. Tuloksista nousi esille, että lähes puolet (47 prosenttia) vastaajista eivät nähneet mitään tarvetta romanien työllistämisen edistämiseksi ja silti samaisista vastaajista jopa 5 prosenttia ei ollut edes valmis palkkaamaan romanitaustaista henkilöä. Jokin tässä yhtälössä ei toimi!
Mielestäni on häpeä, että tarvitaan romanimyönteinen työnantajapooli. Rakenteet eivät ole siis kunnossa.
Näiden vastausten ja arjen todellisuuden edessä on pakko kysyä, että miten tämä voi olla oikeasti mahdollista Suomessa vielä vuonna 2023, joka kärsii monellakin alalla työvoimapulasta? Yhteiskunnassa puhutaan kiihtyvällä tempolla paljon työperäisestä maahanmuutosta – eikä siinä itsessään mitään, mutta samaan hengenvetoon on pakko kysyä, että mitä työelämä aikoo tehdä käyttämättömälle ja jo olemassa olevalle kouluttautuneelle työvoimalle?
Meillä on jo nyt reservissä moni maahanmuuttajataustainen, vammainen ja romani, jotka odottavat työllistymistä. Vikako on kahden korvan välissä vai missä?
Arvoisat poliittiset puolueet, kansanedustajat ja ammattiliitot sekä yrittäjät. Mielestäni on häpeä, että tarvitaan romanimyönteinen työnantajapooli. Rakenteet eivät ole siis kunnossa. Se, että romanimyönteinen työnantajien pooli on jouduttu tekemään, on Diakin Romako-projektin kädenojennus kouluttautuneiden romanien huutoon.
Ongelma on suurimmaksi osaksi asennekysymys; meidän jokaisen kahden korvan välissä oleva haaste, joka tulee kohdata. Mitäs sanoisitte, jos laitettaisiin tämä kuntoon aikuisten oikeasti. Pelkät juhlapuheet tai poliittiset lupaukset eivät enää vakuuta.
Tarvitsemme todellisia verbejä, jotka edistävät yhdenvertaista työelämää ja muuttavat rakenteita sekä rekrytointia. Ai miten? Tiedän, että Diakissa ollaan kattavan romanitoimijoiden verkostojen kanssa valmiita auttamaan asian konkretisoimisessa.
Mertsi ”Medi” Ärling
Ihmisoikeuspuolustaja
Suomen vanhimman romanijärjestön Romano mission hallituksen jäsen
TKI-asiantuntija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
